Aamulla tupa oli viilentynyt lähelle kymmentä astetta ja ensimmäisenä hommana oli loihtia kaminaan tulet. Siinä olikin tekemistä kun puut vaan sihisi, joten oli taas kaiveltava kasan alta kuivempaa sytykettä. Aurinko paistoi mukavasti, vaikka kello oli vasta kahdeksan ja alkoi osalta lämmittää tuvan seiniä. Polteltiin kaikki kaminassa palava roska ja loput pakattiin mukana lähteviin muovipusseihin, eli kämpän roska-astioihin ei meiltä jäänyt mitään. Ei pitäisi jäädä muiltakaan, koska ovat täytenä jaksaneet tuvalle jotain tuoda. Katja valmisteli vielä lounaskeiton varuilta ruokatermokseen kun ei osattu arvioida kuinka pitkään viimeistä pätkää hiihdellään. Syötiin tuhti aamiainen ja taisin ottaa kaikki kolme lämmintä juomaa, eli kahvin, kaakaon ja teen puuron päälle. Taas normirutiinit, eli kamat ekana pihalle, tuhkien tyhjennys, minä pakkaamaan ahkioita ja Katja siivoamaan tupaa. Vielä kaasuhana kiinni ja oltiin valmiina sujuttelemaan kohti Pulmankia.

Tuntui, että lähes koko viikon olimme vain nousseet korkeusmetrejä ja aika lailla se piti paikkansakin. Nyt oli vuorossa sitten ansaittujen nousumetrien hyödyntäminen kun reitti alkoi laskeutua 243 metristä kohti Pulmankijärven 12 metriä. Välille mahtuu tietysti muutama nousukin, joista jyrkin on viimeinen Buollanvarrin rinteessä. Lumi oli peittänyt aiemmin auki olleen oikotien 128-lammen kohdalta Buollanvarrin Eteläpuolella, joten kiersimme virallista reittiä. Lasku alkaa mukavasti avonaisessa maastossa ja kelkkauralla vauhti nousi lähelle persiilleheittäytymiskynnystä, mutta pystyssä vielä pysyttiin. Sitten tuli hankalaa paikkaa, koska uran reunat oli suhteellisen korkeat ja uran vieressä puita. Laskimme siksakkia uran yli ja puiden väliin tähdäten. Kertaalleen Katja otti tuntumaa kelkkauraan takapuolellaan, mutta muutoin päästiin ilman havereita alas. Viimeinen lasku oli pomppuinen ja ahkio nyki ikävästi jokaisessa pompussa. 200 korkeusmetriä yhteen laskuun, eli tästä ei tulla ainakaan me aloittamaan ahkioiden kanssa kohti Tsuomasta. Vielä Pulmankijoen yli jäätä pitkin ja infopisteelle ahkiot parkkiin. Kävelimme kolme kilometriä hakemaan autoa ja ajoimme takaisin tavaroita pakkaamaan. Kello kävi lähellä kahta kun pääsimme pikaisen autossa nautitun keittolounaan jälkeen liikkeelle. Varattiin Saariselältä hotellista saunallinen huone, jossa olimme kuuden maissa. Kuukkelista hieman janojuomaa ja lakkahillomunkit mukaan. Illalla söimme pizzaa ja salaattia, mutta ei ne oikein tuntuneet pärjäävän erämaassa nautituille herkuille. unta ei tarvinnut houkutella saunomisen jälkeen. Seuraava päivä meni ajellessa hieman reilut tuhat kilometriä kotiin, jossa olimme yhdeksältä illalla.