Aamu alkoi mukavasti seurailemalla Ahkun tuvan aamiaiselle odottelevia ihmisiä. Lappi vetää puoleensa vaeltajia, kalastajia, kullankaivajia, vanhojen muistelijoita, ulkomaisia turisteja ja tietysti paikalla on paikallisia. Tähänkin aamuun sai piristystä kun ensinnäkin hienoon mekkoon somistautunut nainen pyyteli anteeksi hienoa pukeutumistaan kertoen, että mies ei ollut kertonut minne mennään, oli vain tokaissut, että nyt lähdetään ja Lemmenjoelle olivat päätyneet muistelemaan miehen aikaisempia reissuja. Seuraavana paikalle saapui veljekset, joista toisella oli kiire jo jäämerelle, mutta toinen veli halusi rupatella kaikkien kanssa ja kiireisempi veli meinasi jo hieman hermostua. Sitten ilmestyi Ranualainen vanhempi mies, joka kertomansa mukaan oli varannut illalla mökin, mutta sen verran oli tullut maisteltua miestä väkevämpää, että pissireissulla oli lukinnut itsensä ulkopuolelle ja nukkunut loppuyön autossa. ihan hyvä suoritus, koska yöllä oli pakkasen puolella kaksi astetta. Näitä kuunnellen aamiaiselle ja sen jälkeen odottelemaan jokiveneen lähtöä, jolla oli tarkoitus edetä Ravadakselle asti.
Veneeseen odoteltiin kahta mattimyöhäistä kymmenisen minuuttia ja heidän saavuttuaan lähdimme kokka kohisten kohti kultasatamaa. Kahdesti oli veneestä noustava koskien kohdalla, tosin minut määrättiin painoksi kyytiin tasapainottamaan menoa (olikohan tuo nyt sitten näin kestävyysurheilijalle mairitteleva pyyntö ? :). Ravadakselle saavuttaessa selkeni jo taivas kokonaan ja hiki tirahti pintaan ennen kuin rinkka oli pykälässä. Pakolliset kuvat koskesta ja kohti ravadasnjargan telttailualuetta, jossa oli ensimmäinen sapuskatauko tiedossa. Itikoita ei ollut tällä välillä käytännössä lainkaan ja ehdittiinkin jo iloita hyttysvapaasta reissusta, hieman liian aikaisin..
Ravadasnjargalle loppuikin reissumme opastettu osuus ja omat polut alkoivat viedä eteenpäin. Hanhipään rinteitä pitkin etenimme yöksi Searitjärvelle. Valmis tulipaikka löytyi heti järven eteläpäästä läheltä järveen yhteydessä olevaa lamparetta. Telttaa laitellessa huomasin tuikkeja lampareessa ja ajattelin heitellä hieman lippaa tammukan toivossa. Neljä nättiä taimenta tuli illallispöytään. Liekkö joku poromies nostanut ahman pääkallon pensaaseen tulipaikan vierelle muistuttamaan kuka on loppupeleissä metsän valtias. Tai ainakin meidän päätelmät puolsivat ahmaa, voihan se olla jokin muukin petoeläimen kallo.. Nukkumaan puolenyön maissa ja uneen vaipumista auttoi muutama vodkaisotonickoktail.
