Ruusa herätteli aamulla seitsemän nurkilla ja käytiin pienellä aamulenkillä, jonka aikana kävi viimeistään selväksi, että tänä kesänä hyttysiä riittää myös Lapin korkeuksilla. Kostea ja viivästynyt kesän tulo oli tarjonnut otolliset olosuhteet itikoiden ja muiden inisijöiden lisääntymiselle. Mökin sisällä saatiin Thermacellillä itikat tapettua ja sellaisen pakkasin myös rinkan taskuun kotateltan kutsumattomia vierailijoita varten. Ahkun tuvalta varailtiin jo illalla puuroaamiainen aamuksi ja puoli yhdeksältä marssittiin rinkkojen kanssa terassipöytiin puuron syöntiin.
Tosi hyvä aamiainen olikin laitettu tarjolle. Hieman ennen kymmentä siirryttiin rantaan, jossa lastattiin seitsemän rinkkaa veneen keulaan ja istahdettiin itse penkeille kaksi rinnakkain. Nelitahtimoottorin matala murea ääni saatteli veneen matkaan ja järviosuudella tuuli puhalteli mukavasti ilman lämmetessä jo pariinkymmeneen. Jäimme kyydistä Ravadaskönkään laiturille osan jatkaessa vielä kohti kultasatamaa. Vesi oli paljon korkeammalla kuin normaalisti ja koskien kohdatkin päästiin ajamalla koko porukka kyyydissä. Ravadaskönkäästä pakolliset kuvat ja poseeraukset ennen patikoinnin alkamista.
Yöpaikaksi olimme suunnitelleet Ravadasjärven ja onneksi Anja pyysi kurkistamaan reittiä kartalta, jolloin itsekin tajusin, että meidänhän pitää lähteä jo tässä vaiheessa seuraamaan eri joenuomaa kuin olin olettanut. Polkua kulkien ei tule silmäiltyä karttaa riittävän usein. Eli otimme suunnaksi pienemmän sivuhaaran, jonka vartta aloimme nousemaan ylöspäin kohti Maarestatuntureita. Mummoilla oli lyhyet vaelluskengät ja muilla kumikengät, jolloin kosteimpia paikkoja jouduimme hieman katselemaan mistä kannattaa kulkea. olin arvioinut päivämatkaksi kartalta noin kymmenen kilometriä, mutta kiertelyjen takia reilut kaksitoista kilometriä tuli päivälle mittaa ja se taisi olla ihan jokaiselle tarpeeksi. Kävelin lopun hieman ripeämmin etsimään sopivaa leiripaikkaa ja sellaisen löydettyäni kävelin vielä mummoja vastaan ja auttelin kantamalla Anjan rinkan viimeiset sadat metrit. Leirissä oli joku nähnyt aiemmin vaivaa ja kasannut kivistä suuren uunin tapaisen tulipaikan, jossa oli hyvä tuulisessakin kelissä keitellä ja paistella. Anjan rinkan kätköistä löytyi pieni konjakkipullo, josta jokaiselle pieni palautusnaukku sai veren taas kiertämään.
Ajatuksissa oli kummitellut jo pidempään Lars Monsenin reissu samoille seuduille ja Ravadasjärvestä noussut iso taimen, joten heti kun oltiin hieman palauduttu marssista ja laitettu sekä kotateltta, että pienempi teltta pystyyn, siirryttiin järven rantaan heittelemään. Ensimmäinen heitto ja minulla iso taimen kiinni!. Taimen retuutteli itseään ilmaan hyppien ja niinhän siinä kävi, että kymmenen metriä ennen rantaa vielä yksi hyppy ja ravistus ja sinne meni. Iirikselle ostin uuden avokelan ja vavan ennen reissua ja Iiris sai pienen taimenen melkein heti oman tapahtumani perään. Laskettiin alimittainen takaisin kasvamaan ja lähdin poikien kanssa kiertämään järveä. Navakka itätuuli nosti aaltoja ja ajattelin, ettei tällä kelillä tapahtumia enää pahemmin tule. Olavi kuitenkin tartutti järven toisessa päässä suuren taimenen, mutta tällä kertaa ei kestänyt siima, joka napsahti poikki taimenen tempoillessa. Löysättiin molemmat jarrua ja yritettiin päätellä mikä olisi sopivin tiukkuus taimenen hypyille. Etelärannalta nousi useita kaloja, mutta kaikki olivat reilusti alimittaisia, joten käveltiin takaisin leiriin iltapuuhiin. Katja oli valmistanut suppilovahverorisoton Sherryllä, parmesaanilla ja voilla maustettuna ja voi pojat kun maistui hyvältä. Mummot asettuivat pienempään telttaan nukkumaan ja minä olin varannut heille Expedin untuva-alustat mukavuutta tuomaan. Loppuporukan kanssa nukuttiin Helsportin kotateltassa, johon viisi henkeä ja koira mahtuu ihan mukavasti. Keskisalkoa en kuljettanut mukana, koska painoa oli muutenkin pelkällä kankaalla neljä kiloa.
Ladottiin kiviä teltan liepeille pitämään itikat loitolla, mutta kyllä ne pirulaiset vaan vielä löysivät tiensä sisälle. Itikoita lätkien unen päästä kiinni.