Oltiin illalla varauduttu siihen, että työmiehet saattavat tulla aamulla töihin ennen meidän heräämistä, mutta heräsin ennen ammuviittä aivan karmeaan meteliin ja unissani sanoin kovaan ääneen, että nyt ne tuli helikopterilla. Olin hetken aikaa aivan äimän käkenä, että mistä tuo meteli voi johtua. Sitten tuli mieleen, että voiko joku olla niin hullu, että ajaa Lemmenjokea ennen aamuviittä ilmatyynyaluksella. Ja kyllä se piti paikkansa, kuten rakennusmiehet aamulla meille kertoivat, että yläjuoksun kullankaivajat ne ajelee sellaisella pelillä. Ihan kahjoa hommaa, että on edes lupa ajaa Kansallispuistossa tommoisella helvetinkoneella ja vieläpä keskellä yötä. Pienimuotoisesta shokista toivuttua saatiin seuralaiseksi aivan karmeaa rääyntää pitävä linnunpoikanen, joka asettui kotateltan viereiseen puuhun. Sitten ei voinut enää kuin nauraa ja loppuyön unet oli ainakin minun osalta siinä.

Nousin tulien tekoon kosteaan nuotionpohjaan, koska yöllä oli taas sadellut jonkin verran. Ehdittiin keitellä puuro- ja kahvivedet kun työmiesten pitkä jokivene rantautui täynnä rakennustarvikkeita. Toivottelin huomenet ja pahoittelin, että ollaan työmaan keskellä, mutta Metsähallituksen kaveri totesi asian olevan täysin ok ja paikka on edelleen myös vaeltajien käytössä, vaikka heillä siinä urakka onkin käynnissä. Lemmenjoen vesi oli kuulemma lähes metrin korkeammalla normaaliin ajankohtaan nähden ja se selitti myös erämaaosan purojen vetisyyttä. Tämä huomattiin kyllä myös venelossia vastarannalta vetäessä. Minulla meinasi loppua pituus vetohommiin, joten Olavi ja Ilmari ottivat vetojuhdan roolit. Saatiin vene rantaan ja ensimmäisenä ylityksen tekivät Ilmari ja Anja rinkkoineen. Näin saatiin Ilmari vetämään toiselle rannalle ja Olavin kanssa jäätiin vielä toiselle puolelle. Katja, Irma ja Ruusa menivät seuraavina ylitse ja viimeisenä tultiin Iiris, Olavi ja minä. Puolisen tuntia tuhraantui joen ylitykseen, mutta ihan mukava episodihan tuo oli, eikä siitä muutoin olisi yli päästykään tuolla virtaamalla.

Joen toisella puolen korjailin hieman Ilmarin rinkan yläputkea, joka luiskahti nostohommissa paikoiltaan. Yritettiin katsoa mikä polku lähtee parhaiten viemään kohti Njurgulahtea, mutta ei etsitty riittävän korkealta, joten valittiin rantaa mukaileva polku, joka oli paikoin vaikeakulkuinen. Vasta reilun kilometrin jälkeen Ilmari löysi tiedustelulenkin jälkeen oranssein reittimerkein merkatun isomman uran, jolle kavuttiin pieni harjanne ylös. Pidettiin siinä repputaukoa jonkin aikaa ja lähtiessä vilkaisin viimeisenä kulkiessani, että kaikki on mukana. Tällä kertaa Ilmarin virveli oli kanervikossa ja nappasin sen mukaani. Ajattelin hetken aikaa kannella sitä ja kysyin sitten seuraavalla repputauolla Ilmarilta, että puuttuuko jotain. Ilmari tajusi, että virvelihän se jäi, mutta helpottunut ilme tuli kasvoille kun kaivoin selän takaa unohtuneen vavan. Ilmari oli jo valmistautunut ylimääräiseen lenkkiin hakuhommiin.

Loppumatka Njurgulahden parkkipaikalle kulkee korkeaa harjumuodostelmaa pitkin lähes viiden kilometrin pätkän. Päiväretkeläisiä alkoi tulla vastaan ja toinen vaellusseurue ohitti meidät kun olimme tauolla. Olavi, Iiris, Ilmari ja Ruusa laittoivat ison vaihteen silmään ja katosivat näkyvistä. Katja odotteli meitä äänikirjaa kuunnelle pari kilometriä ennen maalia ja käveltiin yhdessä loppupätkä. Iiris soitti, että parkkipaikalta on vielä puolitoista kilometriä Ahkun tuvalle ja nuoriso jatkoi sinne autojen hakuun sillä välin kun me käpyteltiin hiljalleen parkkipaikalle. Viimeiset poseeraukset ja reilut viisikymmentä vaelluskilometriä olivat takana. Kaikki perillä hyvissä voimin ja ilman suurempia haavereita. Iiris jaksoi kipeänä urheasti ja Ilmarikin sinnitteli jalkansa kanssa. Ilmari ja Olavi ottivat isoa roolia kantamalla suuren osan painavista varusteista mukaanlukien mummojen alustat ja makuupussit omiensa lisäksi. Irma taisi kyllä viimeisen päivän kantaa jälleen omaansa, eli voimia oli varastossa ja Anjakin tuli sitkeästi omaa tasaista vauhtia turhia valittelematta. Välillä ylämäissä huokailtiin, mutta niin huokailin minäkin rinkkani alla, joten ihan sopiva oli sekä matkavauhti, että matkan pituus tälle porukalle. Pakkailtiin rinkat sellaisinaan autoihin ja ajeltiin Inarin Nesteelle munkkikahveille, jotka Anja tarjosi koko porukalle. Siitä jatkettiin Ivaloon, jossa ostettiin illalle sekä ruokaa, että juomaa riittävästi. Sitten hurautettiin Saariselän keskusvaraamolle, josta olimme jo matkalta soitelleet yöpaikaksi rivitalohuoneiston. huoneisto oli Kuukkelin ja Saariselän Panimon puolivälissä, eli keskeisellä paikalla meidän tarkoitusperiin nähden. Saman tien sauna lämpiämään ja Katja ja mummot alkoivat ruoanlaittoon. Herkullista pekonilla vuorattua barbequekanaa salaatin ja tuoreen leivän kanssa päästiin nauttimaan saunomisen päälle. Sitten nuorempi väki otettiin suunnaksi Panimo, jossa nautittiin pari huurteista ja peilailtiin Jazzia kuunnellen sekalainen setti karaokea. Käytiin vielä testaamassa vastapäisen grillin makkaraperunat ja todettiin ne aika onnettomiksi hintaan nähden. Sitten nukkumaan lakanoiden väliin.

9. Päivä