Yöllä sateli aika voimakkaasti ja tuuli paukutteli teltan liepeitä. Aamulla oli pilvet jo hieman rakoilleet, eikä sade haitannut leirin purkamista. Tutkittiin kartasta sopivinta reittiä Kurtojoen kämpälle ja vaihtoehtoja löytyikin useampia, näytti ihan suunnistuspäivältä. Rietiksi muodostui: Njagoaivin yli, josta laskeuduttiin kohti kivikaltio-ojan suurinta lampea (matala, ei kaloja). Siitä Kivikaltiolle (matala, ei kalahavaintoja), josta Kurdokescokkejen välistä ja suon kapeimmasta kohdasta Nuorttamus Gaisavarrin alarinteeseen lounaalle. Lounastanut oli myös karhu ja tällännyt suurehkon mustikkapaskan suon reunustaan. Nousimme pois pusikoista Gaisavarrien rinteelle, josta kiertelimme korkeuskäyriä siten, että Jorba Gaisavarrin eteläisimmäin huipun kiersimme länsipuolelta laskeutuen viistosti suoraan Kurtojoen tuvalle. Oikeastaan lounaalta asti vesisade piiskasi sen verran vinosti, että rinkan ylimpänä ollut makuupussi oli aika lailla märkä sadesuojasta huolimatta, kuten myös kulkuvaatteet. Säästelin ohuempaa goreasua kalastusta varten ja vanha goretakki on nykyään enemmänkin pesusieni kuin sateenkestävä takki.
Kurtojoen tupa on todella siistissä kunnossa ja edelliset kävijät olivat laittaneet paikat tiptop kuntoon, oli puuta täynnä oleva teline, upeat kiehiset ja muutenkin kotoisan oloinen tunnelma. Laiteltiin heti kamina lämpenemään ja vaatteet kuivumaan. Katja tekaisi vodkasta ja caipiroskajauheesta maukkaat drinkit. Elämä tuntui aika aurinkoiselta, vaikka pihalla sateli ja oli harmaata. Varusteita kuivatellessa meni useampi tunti, jonka aikana keli hieman kirkastui ja pääsin joelle kokeilemaan kalan tuloa. Yhtä laihoin tuloksi meni lyhyt sessio kuin tähänkin asti, joten pasta-ateria odotti tuvalla. Illalla tyhjentelimme ylimääräisiä nestemäisiä kantamuksia kämppäkirjaa lueskellen siihen asti, kunnes tuvan lämpö houkutteli patjojen päälle koisimaan. Tosiaan tuvalla on patjatkin omasta takaa!
