Sovittiin alkukeväästä Janin kanssa, että lähdetään Vappuna johonkin Eteläisen Suomen kohteeseen hieman vaeltelemaan. Repovesi valikoitui kohteeksi etäisyyden ja vaihtelevan maaston, sekä tietysti saunamahdollisuuden takia. Mukaan lähti Suomenlapinkoira Ruusa, jolla oli pahimoilleen karvanlähtö kiivaimmillaan. Ajoimme kahdella autolla Mouhuun, jonne jätettiin toinen auto ja osa viimeisen yön tarvikkeista ja jatkettiin toisella autolla Saarijärven lähtöpaikalle. Alueella oli suurempi partiolaisryhmä juuri lähdössä maastoon ja lisäksi muutamia henkilöautoja, sekä yksi matkailuauto, josta Suomenlapinkoiran kanssa kävivät Ruusaa lähinnä tervehtimässä. Rinkat oli ladattu aivan ääriään myöten täyteen, vaikka oli vain kolmen yön reissu tiedossa. Otimme ruokailut ja juomailut tosissaan ja mukana kulki kaikkea punaviinistä pihvien kautta olueen ja lihapataan.

Aloitimme marssimme pienellä ketunlenkillä kiertämällä tietä pitkin ja oikaisemalla sitten metsän läpi oikealle uralle kohti Kirnukankaan laavua vievää polkua. Polku erkani tieltä ja nousi aika jyrkästi ylöspäin aiheuttaen välittömän hapenpuutostilan. Ylhäältä jyrkiltä kalliorinteiltä on upeat näkymät Valkjärvelle päin. Pikkuhiljaa polku etääntyy järvestä ja muuttuu taas leveämmäksi kulkutieksi ennen laavulle saapumista. Laavu on pienen lammen kallioisella rantakumpareella ja onneksemme se oli tyhjillään, vaikka liikkujia vaikutti olevan runsaasti liikkeellä. Laitoimme makuualustat laavua kiertäville lavereille ja Jani tekaisi tulet nuotiokehään. Polttopuita oli aika nuukasti, eli vain kaksi rankaa oli liiterissä jäljellä muutamien yksittäisten halkojen kanssa. Jani lämmitti tulella esivalmistamansa herkullisen lihajuurespadan ja teki alkajaisiksi Mozzarella-Parmesan-Parmankinkku-Rucola lautaset lisukkeena vaaleaa leipää ja juomana punaviiniä. Napattiin myös hieman konjakkia ja pari oluttakin kyytipojiksi. Ilta alkoi viilenemään ja lämpötila laski kevyesti pakkasen puolelle. Asetuimme nukkumaan ja molemmilla oli samanlaiset Marmotin never summer untuvapussit, mutta Janilla oli alustana kylläkin paksu ilmatäytteinen alusta, mutta ilman mitään täytettä ja osastointikin oli hieman niin ja näin, joten kylmä pääsi hieman hiipimään yöllä alta päin. Oma untuvatäytteinen Exped huokui lämmintä ja alla oli vielä Thermarestin routamatto, jota lainasinkin Janille muille öille.

Heräilin yöllä muutaman kerran ja huomasin, että Ruusa ei malttanut pahemmin nukkua, vaan vahti ympäristöä tarkkaavaisesti istuen nokka kohti lampea. Linnut aloittivat konsertin jo aamukolmen maissa ja se ei ainakaan Ruusan väsymystä lisännyt. Janikin heräili ja lopullisesti noustiin ylös jo aamukuudelta. Jani teki viiden kilometrin aamulenkin hakemalla autoon unohtuneet oman autonsa avaimet, sillä välin kun minä valmistelin aamiaista. Tunnin päästä Janikin saapui reissultaan ja naureskeltiin, että onneksi muisti hakea avaimet tässä vaiheessa. Syötiin puuroa kiisselillä, sekä leipiä meetwurstin ja juuston kera. Pannukahvit keittelin pakissa ja keksejä oli mukana myös. Juomavesi oli mukana kotona jäädytetyissä isoissa limupulloissa, mutta jäädyttäminen oli pieni virhe, koska eihän ne sulaneet kuin nuotion lämmössä takaisin nestemäiseen muotoon.

Pakkailtiin rinkat ääriään myöten täyteen ja lähdettiin kohti Lojukoskea ja heti alkumatkasta on reitillä sykähdyttävän upea Kirnuhuoko, jossa puro virtaa jyrkän kalliorinteen reunaa mukaillen. Portaiden nousu kolmenkymmenen kilon rinkka selässä aiheutti jälleen pienoisen hapenpuutostilan, mutta reitti onneksi tasaantuu ja laskeutuminen Lojukoskelle sujuu tienlevyistä uraa pitkin. Lojukoskelta käveltiin Sulkusalmen sillan kautta Tervajärven Eteläpäähän, josta edelleen Määkijän tulipaikalle lounastauolle. Kaivon vesi piti keittää bakteerihavaintojen vuoksi, mutta kahvit siitä uskallettiin keitellä kuitenkin. Kylmä tuuli alkoi puhallella ruoanlaiton aikana Pohjoisesta ja ennuste näytti lumisadetta iltapäivälle. Syötiin eilistä lihapataa ja leipiä Ruusan saadessa samalla osakseen partiolaistyttöjen varauksetonta ihailua. Jatkoimme marssia Ketunlossin kautta Lapinsalmelle, jossa riippusillan ylitys oli Ruusalle jännittävä kokemus. Pakkasin rinkan sillan jälkeen uudelleen, koska tavarat tuli laitettua huolimattomasti kasaan Määkijällä ja rinkka näytti aivan karmaisevan korkealta.

Jatkoimme Lapinsalmelta puolihuolimattomasti kohti Katajavuoren näköalapaikkaa, jossa huomasimme kiivenneemme turhaan satakunta porrasta, koska meidän pitäisi palata takaisin päästäksemme Kuutinkanavalle yöksi. Otimme kuitenkin suunnaksi vanhan reitin, joka kulkee suorempaa tietä Katajavuoren huipun kautta polkua pitkin Katajajärven kiertäen. Myrskytuuli alkoi puhaltaa kunnolla pari kilometriä ennen Kuutinkanavaa ja päätettiin jäädä yöksi niemeen, jossa oli vanha tulipaikka ja tasainen maastonkohta laavulle. Päätimme jäädä tähän yöksi, vaikkei se ihan suositeltua sääntöjen mukaan ollutkaan, mutta säännöissä oli "Lyhytaikainen leiriytyminen on sallittua jokamiehenoikeuksin (www.ymparisto.fi) alueilla, jossa liikkuminen on sallitua". Saimme Penalaavun kasaan samalla kun taivaalta alkoi tulla myrskytuulen saattelemana kunnolla lunta, eli ajoitus meni siinä mielessä nappiin. Ruusa tuli myös laavun suojiin ja otettiin hieman leipää ja suklaata pahimpaan energianpuutokseen. Laitettiin kiven alla ollut kevytpeite tuulensuojaksi ja kevytpeitteen alla olleista kuivista haloista tehtiin tulet, jossa paisteltiin kilon verran mukana kulkeneita lehtipihvejä. Kermainen kastike kruunasi illallisen. Istuttiin tulilla lumisateen voimistuessa ja sään huonontuessa tehtiin penalaavun eteen hieman lisäsuojaa avaruuspeitteestä ja pienestä kevytpeitteestä.