Vätsärissä 4/2011, tiivistelmä viikon tapahtumista
|
Pilkkireissu Vätsäriin lyötiin lukkoon jo edellisellä talvireissulla Norjan puolella, joten aikaa oli valmistella tätä yllin kyllin. Kohteeksi muodostui Vainosjärvi ympäristöineen karttojen tutkimisen jälkeen. Ajelimme nelivetomaasturilla raskas kärry perässä Semekurtan erotukselle kieli keskellä suuta, koska tie oli todella pehmeä ja niukin naukin pääsimme ylös asti. Hiihtelimme illalla Sollomusjärven AT:lle yöksi järviä ja kelkkauria pitkin auringon vielä paistellessa. Aamulla anivarhain otimme suunnaksi Pätsikotajärven, jonka rannalle perustimme perusleirin, josta käsin viikon ajan kiertelimme lähivesiä. Pätsikotajärveä lienee verkotettu rannalla sijaitsevalta kämpältä käsin ja järven ainoat saaliskalat olivat pienehköjä harjuksia. Niinpä suurin osa kalastuksesta suunnattiin hieman etäämmälle. Kalaa nousi aika harvakseltaan, mutta ruokakalat useimpina päivinä saatiin ongittua kuitenkin. Vainosjärvi oli pettymys, vaikka sieltä tulikin reissun suurimmat harjukset ja raudut. Eikä syönti ollut hääviä muillakaan vesillä, joten tärppiä sai parhaimmillaan tai pahimillaan odotella päivän, kaksikin. Maisemista jäi mieleen pahtareikäjärven ja rupisuolijärven upeat maisemat, jotka ovat varmasti kesälläkin käymisen arvoisia paikkoja. Kelit vaihtelivat oikeastaan kaiken mahdollisen välillä ja oikeastaan vain kunnon lumisade jäi puuttumaan. Kertaalleen tuuli hajoitti leirin päivän aikana ja illalla metsästettiin varusteita lähimaastoista. Sissiteltta oli vähällä lähteä tuulen mukaan ja kevytpeitteistä tehty laavukin lepatti tuulessa mojovasti. Varusteet toimivat suurinpiirtein odotetusti. Suurimpana riesana taisi olla kaikilla eräsiteet, joiden kanssa sai vähän väliä tehdä säätöjä. Lienee aika katsella uudenmallisia ratkaisuja vanhojen remmisiteiden tilalle. Lumikengät tulivat parina päivänä tosi tarpeeseen, kun jouduimme tamppaamaan uraa järveltä toiselle kankaiden ylitse. Lumi oli pohjia myöten upottavaa ja metsäsuksilla ei ollut mitään asiaa maastoon. Loppuviikon yöpakkaset tekivät sitten hankikannon ja suksilla oli mukava päästellä myös metsässä. Otin todella ilmavat lennot kertaalleen, kun toisen suksi jäi moottorikelkan uraan ja seuraavasta urasta lähdettiin ilmaan ahkio perässä, onneksi ei käynyt pahemmin. Uusi Marmotin talvimakuupussi oli todella lämmin. Pakkanen kävi kymmenen asteen nurkilla ja avolaavuun tuuli järveltä, mutta kylmäntunnetta ei päässyt pahemmin tulemaan. Hieman ohuen alustan takia alhaaltapäin tuntui viileältä. Ruokailut olivat jälleen päivän kohokohtia ja kokit osasivat hommansa. Nokikattilassa valmistui herkulliset kalakeitot ja hirvenlihasäilykkeistä loihditut padat. Kalaa valmistettiin savustuspöntössä, halstraamalla, suolakalana, paistamalla muurikkapannulla ja loimuttamalla. Telttasaunaa varten rakentelin Pätsikotajärven niemennokkaan kivistä kiukaan, jonka lämmettyä viritimme kevytlaavun päälle ja eikun saunaan. Löylyt olivat kipakat ja neljä miestä pienessä laavussa sai kunnon hiet pintaan nopeasti. Uveavanto oli ihan vieressä, jossa peseytyminen oli virkistävä kokemus. Kaiken kaikkiaan mukava reissu ja kalantuloakaan ei voi laittaa yrittämättömyyden piikkiin. Jokainen aamu 4 - 5 maissa ylös ja takaisin leirille 5 - 7 maissa illalla ja koko päivä tehokasta pilkintää ja reikien kairausta. Siellä on varmaan muutama lahdukka kuin reikäjuusto, eli seuraavat pilkkijät pääsee jo helpommalla. |