Pitkään odoteltu reissu Inarijärven Surnuvuonon perukoille koitti loman alkajaisiksi. Kalat oli kalasteltu mielikuvissa ja unissa jo moneen otteeseen talven ja kevään aikana lähinnä Olavin toimesta. Kalastuskärpänen on puraissut todella kovaa ja reissusta on riittänyt monta kysymystä jo etukäteen. Kartoilta on tutkittu mahdolliset käyntikohteet ja googlen kautta on lähialueiden kaikki jutut lueskeltu ja tietoa ammennettu. Uusi avokela ostettu motonetistä ja monen monta lottolippaa löytänyt tiensä vieherasiaa täyttämään. Siimat vaihdettu myös vanhempiin virveleihin ja kaikki varusteet käyty huolella läpi.
Torstaina etäpäivän päätteeksi ajoimme Nurmekseen, jossa muut reissuun lähtijät olivatkin jo. Tämä reissuhan oli tavallaan jatkoa vuoden 2003 Vätsärin vaellukselle, jolla jo sovimme, että ukkien kanssa palataan näihin hienoihin maisemiin. Nyt matkaan saatiin sitten jo kaksi kolmannen sukupolven edustajaa, kun Olavi ja Ilmari lähtivät ensimmäiselle pidemmälle reissulleen. Seuraavaakin reissua toki suunniteltiin jo tehtäväksi, vaikka ukkien suusta tuli hieman epäluuloisia kommentteja. Ainakin tällä reissulla kunto riitti vielä aivan mainiosti ja yhtä lailla puuskutettiin mäkisissä maastoissa.
Lappia kohden matkasimme perjantaina. Pudasjärvellä käytiin Iijoessa uimassa ja Ranualla syötiin hotellilla seisovasta pöydästä lohta, jotta kalan makuun ainakin päästiin. Sodankylästä ostimme loput ruoka- ja juomavarastot. Saariselällä vietimme yön panimoravintolan kelomökissä, jossa saunottiin pois matkan rasitukset muutaman huurteisen kanssa. Poroja ei näkynyt kuin vasta Saariselän keskustassa muutamin kappalein.
