Aamulla kello soi jo 05:30. Pikainen puuronkeitto, aamiainen, pukeutuminen ja marssi veneelle. Suunnistin hieman eri reittiä kuin yöreissulla ja löydettiin jälleen hieman nopeampi reitti kiviviidakon läpi. Valloitettiin korkein mäki ja sen päällä oleva siirtolohkare, joka oli niitä harvoja paikkoja, josta sai puhelinyhteyden. Soiteltiin kuulumiset ja nautiskeltiin avarista maisemista hetken aikaa. Hilpaistiin aika hyvää vauhtia kalajärvelle ja pojilla tahti eikun kiihtyi rannan häämöttäessä. Harri kalasteli hieman loitommalla ja sai pari hyvänkokoista ahventa ja siian ennen kuin meillä oli kaloja näytillä. Olavi sai taas ensimmäisen kosketuksen kaloihin ja nosti nätin ahvenen ja siian. Hetken aikaa oli iso siika kiinni, joka vei siimaa ihan nätisti kelalta, mutta pääsi harmittavasti irti ennen rantaa. Ilmarikin sai siian ja minuakin onnisti, joten palailtiin Harrin tekemille tulille ja todettiin, että kalaa on taas puolessa tunnissa tullut ihan riittävästi. Olavi heitti kuitenkin vielä tulipaikan rannasta ja siikahan sieltä vielä nousi. Sitten oli jo pakko kieltää kalojen ylösotto, koska syödä ei jaksettaisi yhtään enempää. Paisteltiin ahvenet nuotiolla ja bolognesepastaa kyytipojaksi pakissa. Paluumatkalla Olavi ja Ilmari kapusivat komealle siirtolohkareelle paarmoja pakoon ja niitä olikin aivan mielettömästi. Keli oli lämmennyt liki kolmeenkymmeneen asteeseen ja heti kun pysähdyttiin, niin parmoja oli laumoittain kimpussa. Niinpä askel tiheni veneen lähestyessä ja loppumatka meni melkein juostessa, ettei paarmat olisi syöneet elävältä.
Kämpällä pistettiin kalat pönttöön savustumaan ja sitten mässätiin kyllä niin paljon kalaa, että alkoi jo vähän tökkiä. Ukit olivat siistineet kämppää päivän mittaan ja tiskailleet astiat, sekä lämmittäneet saunan. Saunan jälkeen mökki oli kuin pätsi ja lämpötila takuulla yli 35 astetta pitkälle yöhön asti. Hiki virtasi kun rinkkoja ja muita tavaroita pakkailtiin aamun kotiinlähtöä varten.
