Hammaskaira 4/2015, 3.Päivä


Alkuun

Aprillipäivän aamuna minut houkuteltiin ryntäämään tuvan ikkunaan lauseella:"Pihalla on ahma!" ja kuravedet päälle. Nolona siinä sitten aamupalat naamariin ja tuttu tavaroiden pakkaus rutiininomaisesti ahkioihin ja reitin suunnittelu. Päätettiin edetä LaVu:lle mahdollisimman helppoa reittiä kuitenkaan enempiä kiertelemättä. Niinpä suunnattiin tuvalta suoraan kohti Palopäätä siten, että kuljettiin pienien jänkien kautta ensin metsäinen osuus, jossa oli muutamia vanhoja jälkiä helpottamassa etenemistä. Pariin otteeseen minun sukset taas keräsi lumet pohjiin ja Katja joutui tekemään uraa. Törmättiin komeaan männynpahkaan matkalla kohti Rahpesoaivin rinnettä.

Pahka

Ylitimme poroaidan ennen nousua tunturiin, eli tosiaan lunta oli niin paljon, jotta aidan yli pääsi hiihtämällä. Rinteessä sukset tekivät taas tepposet ja oli aika voidella fluoriluistoa pohjiin. Samalla soiteltiin kotiin kuulumiset ja kertoiltiin, että seuraavina päivinä tuskin saadaan yhteyttä puhelimitse. Hiihtelimme hieman viistosti tunturin matalan satulan yli ja laskeuduimme pikkuvuoma-nimellä kartassa mainittuun laaksoon. Pidimme lounastaukoa jälleen jauhelihakeittoa nautiskellen, jonka Katja teki jo aamulla ruokatermokseen hautumaan. Nousimme Palopään ja Siulannokan välisen harjanteen, josta pilkottikin jo Appisjärvi kauempana. Sujuttelimme koivikkorinnettä alaspäin kertaalleen korjaten irronnutta aisaa Katjan ahkion jäädessä puuhun kiinni. Appisjärvelle saavuttaessa tuuli hieman puhalteli reippaammin ja pilvipeite näytti rakoilevan, mutta aurinko ei paljastanut kuitenkaan sijaintiaan. Järven Eteläpäässä oli pilkkijöiden kelkanjälkiä, joita lähdimme seuraamaan metsän kautta Ylemmälle Appisllompololle. Siellä olikin yksi vanhempi ulkopaikkakuntalainen mies pilkillä poromieheltä lainatulla kelkalla. Iso kala oli vienyt Appisjärvellä pilkin vapoineen ja pieni harmitus paistoi äänestä. Vanhempi jälki näytti vievän ylös rinteeseen kohti kämppää ja sieltähän se tuttu tupa löytyi hangen keskeltä. Vaikka keli oli haastava ja sukset temppuilivat, niin rapiat viisi tuntia meillä vain aikaa meni tälle etapille, eli jonkinlainen peruskunto on olemassa molemmilla.

LaVu67 & SaMoHa 07

LaVu67 & SaMoHa 07

Pose

Tulipuita oli ystävällisesti pilkottu laatikko täyteen ja teimme Porin Mattiin tulet lumen sulatusta varten. Viereinen pieni puro näytti siltä, ettei siitä juoksevaa vettä löytyisi talviaikaan. Nautiskelimme olostamme ja paistelimme mukana kulkeneet filepihvit kera couscousin ja vihannesten. Illan mittaan lueskelimme vieraskirjat, joita oli mukavasti tallella ja omat merkinnät löytyi myös aiemmasta käynnistä. Myös geokätkö oli tallella, vaikkei sitä virallisesti ole merkitty etsittävien kätköjen joukkoon. Nukahtamista edesauttoi minttukaakaot, joita nautiskeltiin parit kappaleet. Illalla joku kävi kelkalla pihapiirissä, mutta ei uskaltautunut sisälle asti.

4. Päivä

2. Päivä