Päättettiin jo illalla, että alkuperäistä reittisuunnitelmaa ei lähdetä suhteellisen raskaan hiihtokelin takia noudattamaan. Aikomuksena oli hiihdellä Hammastunturin tuvalle yöksi ja jatkaa sieltä Hammasjärven ylitse kierrellen takaisin Suivakon suuntaan. Nyt päätettiin jäädä LaVu:lle vielä toiseksi yöksi ja käyttää luppopäivä pilkkimiseen ja hiihtelyyn. Aamiaisen jälkeen laskeuduttiin jalan lompololle ja tein muutamia reikiä laskevan puron suulta viitisenkymmentä metriä keskelle päin. Hiljaista oli jonkin aikaa, kunnes jokin kala kävi hetken aikaa kiinni minun siiman päässä. Laskin pienen morrin takaisin pohjaan ja jokin stoppasi sen menoa reiässä. Otin sohjokauhan ja arvelin sohjon tukkineen reikää, mutta sieltähän tulikin ahvenen kylki vastaan. Sen verran kookas oli ahven, ettei mahtunut kääntymään reiässä ja sain napattua sen niskata kiinni hangelle. Ensimmäistä kertaa sain kalan paljain käsin avannosta. Ahven oli mätilastissaan ja painoa varmasti yli puoli kiloa, vaikkei tarkkaa vaakaa mukaan tullutkaan.
Katjalla kävi useamman kerran myös kala kiinni, mutta jostain syystä ne eivät pysyneet hetkeä pidempään. Vaihdoin uuden morrinkin, jos olisi ollut koukun terävyydestä kiinni. Tuuli yltyi ja kun tapahtumia ei alkanut kuulua enempää, lähdettiin lounastamaan tuvalle. Ehdittiin syödä ja oikaista lavereille aikomuksena ottaa pienet tirsat, kun LaVun pihaan kaarsi kelkka ja sisälle tuli makkaranpaistoon pari luonto-opaskurssilaista. Rupateltiin toista tuntia niitä näitä vaelluksesta ja kalastuksesta, mukavanoloisia kavereita. He suuntasivat Appisjärven viereiselle matalalle järvelle pilkille ja me suunnattiin samaa jälkeä hyväksikäyttäen Appisjärven saaren kapeikkoon. Kairailin muutaman reiän siten, että vettä oli vain paristakymmenestä sentistä metriin jään alla. Taas Katjalla kävi kala kiinni heti alkuun, mutta ei se pysynyt vieläkään kiinni. Itse sain pienen harjuksen, joka otettiin kuitenkin ahvenen kaveriksi savustuspussiin. Paikka on selvästi paikallisten talvikalastuskohteita, koska verkko oli laitettu varmaan edellisenä päivänä saaren tuntumaan ja järven pohjoispäässä laskettiin parhaillaan verkkoa jään alle. Hieman erämainen tunnelma karisi, kun itse hiihti ahkio perässään parikymmentä kilometriä hiljaisuutta toivoen ja toiset päräyttää samoille nurkille kelkalla tunnissa Inarista. Toisaalta tässä kelissä kelkan jäljistä sai todella paljon hyötyä ja hetkittäinen kelkan ujellus ei jaksanut pitkään haitata. Oikeastaan yllätti miten paljon koko alueella kelkoilla liikutaan. Muita hiihtäjiä ei sen sijaan viikon aikana näkynyt yhtään.
Kalastelimme vajaat kaksi tuntia ja pieni harjus oli ainoa ylös tullut kala, joten ei voi puhua hyvästä syönnistä. Hiihdeltiin takaisin järven toiseen päähän ja viikon ainoa auringonpilkahdus tuli tervehtimään hetkeksi pilvien raosta. Riekot olivat temmeltäneet koivikkorinteen täyteen polkujaan ja mitä tiheämpi oksisto lumen pinnalla, sitä varmemmin riekko oli siitä kulkenut, eli hyvin näki ansapyynnin parhaat paikat. Palailtiin tuvalle ja hain läheisen kuusen persiistä valmiiksi lähes katkotun kelopöllin, jonka sahasin ensin loppuun omalla retkisahallani ja pilkoin sitten retkikirveellä pilkkeiksi sisälle kuivumaan. Kiitokset tuvan huoltajille, jotka varmaankin kelkoillaan kuljettavat puuta muuten huoltamattomalle tuvalle. Vastapalvelukseksi yritimme siistiä kämpän niin hyvään kuntoon kuin se oli mahdollista. Illalla päätimme kokeilla savustamista tuvan kaminan avulla siten, että kalat ja juureksia sujautettiin savustuspussiin, joka aseteltiin trangian vanhalle paistinpannulle. Paistinpannu kaminan hiilloksen päälle ja luukku hieman raolleen. Kaminan veto oli sen verran reipas, että lämpö aiheutti savustuspussin välittömän pullistumisen ja kalojen sihinä kertoi kypsymisestä. Parikymmentä minuuttia ja kalat olivat juuri sopivan kypsiä ja hyvin savustuneita. Katja teki perunamuussin Lidlin jauheesta ja Hollandaise-kastikkeen kylkeen. Täytyy edelleen sanoa, että iso savustettu ahven on parasta kalaa omaan makuun ja ei se harrikaan huonoa ole. Kyytipojaksi oli litran muovipullossa Chardonnay valkoviiniä. Jälkkäriksi minttukaakaot ja täytekeksejä, sekä suklaata. Katja tiskaili astiat mukana kuljetetussa vedenpitävässä pussissa, joka viritettiin laverien väliin koivukarahkan avulla.
Mentiin todella aikaisin nukkumaan, koska päiväunet jäivät tänään väliin ja aikomuksena oli lähteä seuraavana aamuna hyvissä ajoin kohti Irrajärveä.