Viimeisen aamun toimet, eli kodan sisällä trangialla veden keittäminen ja puuroaamiainen kahvin kera naamariin. Kurkkailtiin ulos josko saukko olisi aamulenkilllään, mutta ei nähty kuin yöllisiä jälkiä puron varrella.
Lähdimme liikkeelle yhdeksän maissa ja puron ylityksen jälkeen saavutimme jälleen kelkkauran, jota pitkin alkoikin mukava laskettelu alavampia maita kohti. Kilometrin hiihdon jälkeen eilen tapaamamme poromies seurueineen tuli kelkalla ja reellä vastaan ja vaihdettiin vielä kuulumisia. Joukkoon liittyi myös kaksi iskukoukkuja kokemaan menossa olevaa miestä, joista toinen tavattiinkin jo ensimmäisenä aamuna. Hieman lakoniseen äänensävyyn kaveri totesi, "Ai nuokin ovat vielä elossa" :). Hieman itsetuntoa kaiversi moinen kommentti, mutta varmaan ajatteli meidän olevan täysin vasta-alkajia kun oltiin ensimmäiseksi yöksi leiriydytty jäljen viereen pienen harhalenkin jälkeen. Pilkkiseurue suuntasi myös Hannujärvelle, joten pieneen järveen kohdistuu aikalailla kalastuspainetta, vaikka silloin tällöin taitaa aina jonkun isomuksen antaakin. Kesällähän sieltä saattaa napsahtaa kiloinen harjus tahi taimen myös. Luonto-opaskaveri oli saanut viereisestä Harrijärvestä tasan kolmen kilon taimenen pilkillä muutaman suuren hauen jälkeen ja oli kyllä komian näköinen vonkale kuvissakin. Ehkäpä seuraavalla reissulla sitten taas niille nurkille. Jatkoimme autolle päin ja vielä pari kelkkaa tuli vastaan ennen Suivakkojärven tien tavoittamista. Matkalla oli myös todella runsaasti näädän, oravan ja ilveksen jälkiä. Ilves oli merkkaillut kelkan jälkeä useamman sadan metrin matkalta.
Tietä pitkin vielä kolmisen kilometriä hiihtelyä ja kertaalleen tuli Suomenlapinporokoira tervehtimään meitä porukasta, jotka ajoivat kelkoilla rehua poroille. Auto oli tallella ja nopeasti kamat kyytiin ja kuivaa päälle. Rovaniemeltä oli varattuna huone City-hotellista ja päästiin matkaan siten, että oltiin Rovaniemellä jo ennen neljää. Kevät oli jo sulatellut pokantien alkupäätä Leviä lähestyessä ja voin kuvitella, että tie on kohta erittäinen huonokuntoinen ajettava. Rovaniemellä Katja pääsi saunaan, mutta itse en jaksanut odottaa myöhäisempää miesten vuoroa, vaan suihkun jälkeen marssimme syömään Meksikolaista evästä ja hotellille nukkumaan. Aamulla aikaisin aamiainen ja ajo suorilla Nurmekseen Hannun seitsenkymppisille, jonne saavuttiin tasan klo 13, jolloin juhlat alkoivat. Mukava reissu kaikinpuolin, vaikkakin lyhyenläntä.