Edellisenä iltana ennen nukahtamista päätettiin, että vietetään seuraava yö kodassa ja etsitään hyvissä ajoin mukava paikka, josta löytyisi tunnelmanluojaksi myös polttopuuta. Halusin vielä kokeilla pilkkionnea ja mieleen tuli ensimmäisen aamun pariskunta ja Irrajärvi, joten katselin kartalta helpoimman reitin sinne. Pakkailtiin tuttuun tapaan tavarat kyytiin ja siivottiin kämppä, sekä kiehiset vuolaisin seuraavalle tulijalle ennen lähtöä. Hanki kantoi aamulla aivan hyvin jopa tunturisuksea, joten ei laskeuduttu lompolon suuntaan, vaan lasketeltiin loivasti viistäen kohti Appisjärveä. Ylitimme järven eilisen pilkkipaikan kautta ja etenimme pienen puron suulle, joka laskee Appisjärveen Leväjängän suunnasta. Omat sukseni aloittivat taas jäätämisen ja levittelin viimeiset fluoriluistot pintaan. Katja teki jälkeä ja kiersimme Palopään ja Korkiamoroston välisen lammen kautta jängälle, jonka keskikohdilta kaarsimme vasemmalle kohti Tissikivimorostoa. Sieltä edelleen kohti Irrapäätä jängän reunaa seuraten ja hiljalleen Irrajärvelle sujutellen. Matkaan ei mennyt kuin vajaa kolme tuntia kiitos hyvän hankikannon. Leviteltiin tavarat Irrajärveen pistävän niemen kärkeen ja tein vedenottoavannon, tai oikeastaan kolme, koska kaksi ensimmäistä antoivat pohjanäytteen. Katja keitteli vettä trangialla ja syötiin reissun ainoat valmispöperöt. Kanaa Tikka Masala tai sinnepäin ja toinen oli kanaa Currylla, mutta molemmat suht mauttomia tapauksia. Kaiken lisäksi pisti mahan sekaisin melkein saman tien. Kairailin muutamia reikiä aika lähelle paikkaa, missä näin iskukoukkurivistön olevan, mutta ei nykyäkään kummallekaan reiluun tuntiin. Järvelle tuli Suivakon suunnilta kelkka, jonka perässä todella iso reki, jossa napotti kaksi ukkoa kintaalla morjestaen. Kelkka taisi jäädä hieman kiinni, koska poromies irroitti reen ja kävi tekemässä pelkällä kelkalla uraa pehmeän paikan läpi.
Taas kamat kasaan ja lähdettiin seurailemaan kelkan tulosuuntaan paljon ajettua jälkeä. Katseltiin samalla sopivaa leiripaikkaa ja päätettiin edetä saukkopurolle asti jos vaikka pääsisi saukon näkemään. Tunturisuivakon kohdalla puro tuli jäljen viereen ja siinähän se saukko oli viilettänyt puroa alaspäin laskien aina sulakohtiin ja nousten taas puron penkalle. Kaarsimme puron vasemmalle puolelle mukavan näköisen suuren männyn juurelle, jossa oli sopivasti kelopökkelöitä lumesta pilkistämässä. Lumikengät jalkaan ja tamppaamaan noin 5 metriä halkaisijaltaan olevaa ympyrää kodan pohjaksi. Seuraavaksi kokeiltiin pystytystä siten, että laitettiin ensin pystysalko trangian pannulle, jottei se uppoa hankeen ja minä pitelin kiinni salkoa, kunnes Katja oli asetellut koivukepit jokaiseen nurkkalenkkiin. Aseteltiin sukset vielä hankeen ja kiristettiin narut niihin ja kota oli mukavasti ryhdissään valmiina ottamaan asukkaat sisään. Katja alkoi valmistelemaan kotaa sisältäpäin ja minä hain muutaman kelopölkyn tulipuiksi ja kaivoin montun istumapaikkoineen. Juuri kun olin saanut tulet tehtyä kuului kelkan ääni Irrajärven suunnalta ja sama poromies tuli nyt tyhjän reen kanssa takaisinpäin. Hän huomasi varmaan jälkemme erkaantuvan ja tuli morjestamaan. Yksi syy vierailuun oli se, että hän kertoi meille jatkoa varten, että ei siinä Irrajärvessä kannata pilkkejä liottaa. Oli huomannut meidät menomatkallaan kun oli viemässä kahta Kittilän miestä Pääsiäispilkille Hannujärvelle. Kuulemma viereissä Ässäjärvessä on hyvänkokoista pilkkiahventa, eli seuraaville reissuille muistiin se tärppi. Tiedusteluun mistä päin olette kotoisin vastattiin Tuusula/Nurmes ja kaveri siihen, että hänen vaimo se on Nurmeksestä myös oli pakko taas hiukan hymyillä kun aina tuntuu löytyvän jokin kiinne Nurmekseen näissä kairoissa. Kaiken lisäksi hänen vaimo oli Katjan luokkakaveri lukiosta ja lähetettiin terveisiä kotipuoleen. Olivat tulossa seuraavana aamuna kairaan pilkille isommalla porukalla ja arveltiin tulevamme jäljellä vastakkain vielä aamulla.
illalliseksi katja paisteli lettuja, johon suolaisena täytteenä jauheliha, meetwursti, kasvismuhennos höystettynä parmesanilla ja päälle hillolla ja sokerilla makeutetut räiskäleet, ai että oli hyviä. Kippailtiin viimeiset minttukaakaot ja kahvit illan alkaessa hämärtymään. Hyvissä ajoin nukkumaan kotaan, jossa pienenä kauneusvirheenä oli pohjan viettävyys siten, että nukkuessa meinasi valua alustalta pois. Katja asetteli untuvatakin vielä ristiselän alle lisäsuojaksi kylmää vastaan ja nukkui ainakin hiukan paremmin kuin minä.
