20.7, ilma: + 22, aurinkoista, iltaan asti navakka etelätuuli. Kalansaalis: Ahvenia, suurin 510 gr, harjuksia. Useita haukia, jotka päästettiin takaisin. Samat ottivieheet kuin tähänkin asti.
Heräilin hyvissä ajoin aaltojen loiskeeseen, joka tuntui siltä kuin kotaan olisi vyörynyt vesi sisälle. Kodan ovelta rantaan oli vain viitisen metriä ja tuuli oli yön aikana nostanut mukavan aallokon. Illalla tehty nuotio oli vielä lämmin ja sain nopeasti tervastulet pakille loihdittua kahvivettä varten. Samalla tuli keiteltyä puurot ja kiisselit. Kyytipojaksi näkkäriä ja metukkaa. Jäin kaipaamaan vain suolataimenta, jota Hammasjärvi ei tällä kertaa tarjonnut. Lounaalla olisi hyvät mahdollisuudet taimenen syöntiin..
Otettiin hiekkarannalla rinkankantoposeeraukset, koska matkan varrella ei aina jaksa kaivaa puhelinta taskusta kuvaustarkoitukseen.
Seurailimme Hammasjärven rantaa ja ohitimme yhden mökin pihapiirin aika pian leiristä lähdön jälkeen. Onpa hienolla paikalla mökki. Heti mökin jälkeen Ruusa veti väkisin kohti rantaa, jossa oli ison poron raato. Olisi varmaan ottanut sääriluun mukaan, jos olisi annettu. Rannalle on huuhtoutunut aika paljon tavaraa, lähinnä verkonmerkkeinä toimineita mehupurkkeja ja muuta muoviroskaa. Ei kovin mukava näky muutoin erämaisella järvellä. Saavuimme järven pohjukkaan suolle, joka oli pieneltä osalta keltaisenaan lakkoja. Repputauko ja lakkoja naamaan niin paljon kuin löytyy. Suklaapatukka perään ja raikasta purovettä litran verran, eli taas jaksoi tassua nostaa lämpenemään päin olevassa kairassa. Sitten olikin raskas suon ylitys ja nousu kohti Hannujärveä. Välille sattuu pieni lampi, josta saatiin vihiä, että taimen saattaa purra hanakasti vaikka keskellä päivää. Niinpä suuntasimme sinne lounastauolle, mutta kova tuuli nosti vaahtopäitä lammen pintaan ja melkein jo osasin vannoa, että kalaa ei tule. Olavi järjesti sydämentykytyksiä tipahtamalla kuraiseen suonsilmään silmänräpähdyksessä kainaloita myöten. Olin itse vieressä ja valmiina hyppäämään avuksi, mutta Olavi sai levitettyä kädet ja onnistui pitämään itsensä pinnalla. Ihmeen kaupalla sai vielä kumpparitkin mutaa täynnä nostettua ylös. Ilmarilla oli vastaava tilanne edellisellä reissulla ja nyt voin sanoa, että poijat osaa varoa ruskeita suonsilmäkkeitä tästä eteenpäin. Katsoin kohtaa, johon Olavi sukelsi ja en kyllä ikipäivänä olisi siihen astunut. Tai no ehkä itsekin oppirahat on joskus tullut maksettua. Säikäytti.
Kaloja ei kuulunut, vaikka Ilmari pienen taimenen näkikin seurailevan uistintaan. Keli oli lämmennyt lähes helteeksi, mutta tuuli auttoi pitämään olotilan siedettävänä. Katja oli tapansa mukaan kankaalla nukkumassa kun tultiin kalalta takaisin ruuanlaittoon. Keiteltiin trangiassa mönkijäpolun hietikolla jälleen nuudelia currymausteilla ja tällä kertaa olikin tyytyminen kalattomaan ateriaan. Olavin kamat oli kuivumassa ja kumpparit ehti suurinpiirtein kuiviksi, ennen kuin lähdettiin kohti Hannujärveä. Tiukka nousu ylös ja suunta kohti pientä Hannujärveä. Kokeiltiin muutama heitto tähänkin järveen, mutta kovin oli matalan oloinen ja jätettiin homma lyhyeen. Valkoinen peura tarkkaili meitä hetken aikaa rinteessä, mutta Ruusan kimakka haukku oli sillekin liikaa. Menimme parin nyppylän välistä kohti jo tuttua leiripaikka Hannujärven länsipäässä. Matkalta poimimme mukaan muutaman tulipuun kelottuneista oksista, koska muistini mukaan leiripaikan lähellä ei tulipuita juuri enää löydy. Suoraan järveen uimaan oli kaikilla ajatuksena ja ei siinä montaa hetkeä mennyt kun Ruusaa lukuunottamatta oltiin järvessä. Pikkuhiljaa tuuli alkoi tyyntyä ja heti perään tuikkeja ilmestyi ympäri järven pintaa. ihan leirirannassakin kävi kaloja pinnassa jatkuvasti, mutta olivat niin pieniä, jottei uistimet kiinnostaneet. Katja laittoi alkuruuaksi risoton, jonka voimin lähdettiin kalalle rantoja kiertäen. Itse kiersin koko järven ja paras paikka löytyi verkottamiskieltokyltin kohdalta, jossa on pieni aukko kaislikossa. Jokaisella heitolla harjus otti kauempaa kiinni, mutta rannassa oli iso hauki, joka mokoma iski harjukseen. Tätä kisailua jatkui jonkin aikaa ja sain yhden nätin harjuksen ylös ilman hauen hampaan jälkiä. Jätin paikan, koska ei ollut haukiperuketta kiinni ja marssin järven laskupurolle. Kokeilin tammukoita purosta, mutta ei havaintoja, joten jatkoin takaisin leirin suuntaan. Ennen leiriä lahdukasta nousi vielä mukava ahven ja kun näin poikien väsyttelevän kaloja lumpeikon luon, oli aika lopetella oma kalastus. Olavi ja Ilmari kiikuttivat leiriin komeita harjuksia ja ahvenen köriläitä. Taas pamahti puoli kiloa rikki.
Kalojen seuraksi Katja paistoi pizzaleipätaikinasta valkosipulilla ja voilla maustetut leipäset. Lisukkeena oli pastaa. Väsymys oli aika lailla päällä, mutta korttia pelailtiin tulilla puolille öin, kunnes puron suulta alkoi usva nousemaan ja viileämpi ilma houkutteli kotaan makuupussin lämpöön. Karttaa tutkailin vielä seuraavan päivän reittiä suunnitellen jonkin aikaa.