21.7, ilma: + 25, aurinkoista, tyyntä. Kalansaalis: Tammukoita 11 kpl Harrijoen suvannosta. Tammukat koon 1 mepps mustalehtinen punaisilla täplillä.
Jo heti aamusta tunsi, että nyt tulee hikinen urakka tälle päivälle. Aurinko porotti jo aamuyhdeksältä hien pintaan leiriaskareissa ja vielä pitäisi rinkan kanssa kiipeillä mäkistä maastoa Vanhajärvelle asti. Tankattiin aamulla hieman tukevammin ja suunnattiin Hannujärven eteläreunan harjannetta Harrijärvelle. Tein pienen virhearvion ja laskeuduttiin rantaan saakka, jossa oli kuitenkin hankala edetä, joten jouduimme nousemaan todella jyrkän harjanteen päälle uudelleen. Katjan polvet oli kipeytyneet edellisenä päivänä ja tukisiteen voimin kavuttiin nyt hieman turhan hankalaa maastonkohtaa. Meni suunnistajan piikkiin, eli saan katsoa peiliin. Pidettiin aika tiuhaan juomataukoja ja patukkataukoja helteen painaessa tiukemmin päälle. Saavutimme puron, jonka olin ottanut suunnaksi ennen Harrijoelle laskeutumista ja nautitiin raikkaasta purovedestä ennen joen pusikkorantaan rämpimistä. Joki oli ihan mukavan kokoinen ja sopivasti satuttiin haaraan, jossa joki jakautui kahdeksi tarjoten ylityspaikan kiviä myöten myös koiralle. Kalasteltiin hetki Olavin kanssa vähän matkan päässä olevilla suvannoilla saaden nättejä tammukoita tikkukalaksi. Tammukat oli sukukypsiä mätilastissaan, mutta todella pieniä, eli noin 10 sentin pituisia. En usko, että tässä puromaisessa joessa on täysimittaista "oikeaa" taimenta lainkaan.
Tein kivikkoon tulet ja paisteltiin tammukat tikunnokassa. Kyllä se parasta kalaa vaan on tuoreena ei siitä pääse yli eikä ympäri. Sopivan pieniä, että ehtivät suolaantua lyhyessä ajassa ja mukavan rasvaisia maukkaita kaloja. Lisukkeeksi välimeren keittoa ja näkkäriä raikkaan puroveden huuhtelemana. Aterian jälkeen liotettiin varpaita kylmässä purossa ja keräiltiin voimia vielä iltapäivän siirtymää varten. Ruusa haki viilennystä käpertymällä kiven koloon varjoisaan paikkaan. Joen ylitys meni helposti kiveltä kivelle ja Ruusan itsevarmuuskin nousi kohisten muuten vettä vieroksuvalle koiralle.
Ylityksen jälkeen jyrkän joenpenkan päälle ja kompassisuunnalla kohti Jokimukkamoroston rintausta, jota seurailtiin kohti Vanhapäätä yhyttäen niiden välinen suo. Suolla oli valtoimenaan lakkaa, jota pysähdyttiin keräämään illan lettukestejä varten. Muutamassa minuutissa oli puolen litran asti täynnä suurta hillaa. Hilpaisimme Vanhapään ja Jäkäläpään välisestä satulasta alas Vanhajärven rannalle, josta Ilmari löysi pulppuavan lähteen, joka hiekkasuodattimen läpi vuolsi jääkylmää raikasta vettä muodostaen pienen puron järvelle saakka. Yhteensä löysimme kolme vastaavaa lähdettä Vanhajärven pohjoisrannan alueelta.
Uitiin vanhan lahoavan veneen kohdalla ja ranta osoittautui matalaksi, kuten se on koko järvessä. Vanha nuotiopaikka löytyi lähteen yläpuolelta, jossa oli jonkin verran paikalle tuotuja tervaspuitakin. Kodalle ei ihan tasaista kenttää löytynyt, joten laitettiin se pehmeäpohjaiselle hieman viettävälle rinteelle. Katja jäi lettujen paistoon ja sitkeästi poikien kanssa taas suunnattiin kalalle, vaikka väsymys painoi jaloissa ja ennenkaikkea yläselässä. Sen verran oli painoa minun rinkassa, että ilman rinkkaa yläselän lihakset veti väkisin kramppiin ja oli pakko kulkea kädet edessä venytellen vähän väliä. Järvellä oli tasaisesti tuikkeja, mutta kaikki niin kaukana rannasta, ettei onnistuttu saamaan kuin 1 pieni harjus, joka sekin rimpuili itsensä nostossa irti. Olavi palasi jo aiemmin leirille, mutta Ilmarin kanssa koluttiin koko järven pohjoisranta. Suuri pöllö kaarteli sadan metrin päässä ja olettaisin sen olleen tunturipöllö värityksen perusteella. Löysimme lisää lähteitä, joista yhteen oli asetettu sankokin vedenottoa helpottamaan ja talvimerkiksi. Katjalla oli vino pino lettuja nuotiolla, joita ahmittiin lakkahillon ja sokerin kera ennen nukkumatin tuloa.
