22.7, ilma: + 25, aurinkoista, tyyntä. Kalansaalis: Pari hyvänkokoista ahventa Aittajärven laskujoesta ja yksi harjus Aittajärvestä. Ilmarilla useita haukia kiinni, jotka laskettiin takaisin kasvamaan.
Yö meni ihan mukavasti, vaikkei ihan tasaisella nukuttukaan. Ja aamut ne vaan kuumeni. Aurinkovoidetta piti levitellä jo ennen aamiaista pintaan. Puuron päälle säästyi illan mässäilyistä lakkahilloa, joka antoi mukavan lisäsäväyksen kiisselin kera.
Suunnattiin askeleet Jäkäläpään huipun oikealta puolelta kohti Vuorhavaaran takana sijaitsevaa Aittajärveä nousten ensin puurajan yläpuolelle. Nousu oli niin raskaan oloista siinä helteessä, että ensimmäinen repputauko pidettiin jo kilometrin kävelyn jälkeen Ruusankin läähättessä kieli pitkällä. Tauon jälkeen maakotka ilmestyi kaartelemaan Vuorhapään laaksoon, mutta katosi sen verran nopeasti liian kauas, että olisi ehtinyt kunnon kuvia saamaan. Jäkäläpään kallioreunaisella itähuipulla pidettiin kuvaustaukoa jonkin aikaa.
Laskeuduimme alas laaksoon sivupurolle, joka yhtyy varsinaiseen laaksonpohjapuroon ja satuimme suoraan paikalle, jossa joku on vuosia sitten kokeillut kullanhuuhdonnan autuutta. Paikan jälkien perusteella enemmän on kyllä nautittu viinaksia ja säilykkeitä. Kultapurkkikin oli tyhjillään kivenkolossa. Kaivanto näytti siltä, että korkeintaan viikko siinä on tongittu puron penkassa. Jonkinlainen rännintapainen oli tuotu paikalle ja penkit ja pöytä tehty ilmeisesti aikomuksen oleilla pidempäänkin. Liekö tullut viinojen loputtua äitiä ikävä.
Lounaan päälle nukuimme taas tunnin verran puiden varjoissa makuualustojen päällä. Katjalta otetiin painoa pois rinkasta ja jaettiin niitä muiden rinkkoihin. Jalat oireili polvista aina etenkin laskeutumisten yhteydessä. Ylös Vuorhavaaralle kapuaminen oli hengityksen päälle käypää hommaa ja askel pidettiin lyhyenä. Lähtiessämme laskeutumaan kohti Aittajärven hiekkarantaa pölähti edestämme metsoparvi lentoon ja Ruusalle taas kamalat hepulit päälle. Haukku oli pikemminkin kimahduksia, joita kuulee lintukoirilta, ei Suomenlapinkoirilta. Liekkö metästysviettiä tässä paimenessa. Aittajärvi ilmestyi parin lammen kierron jälkeen ja tuttu leiripaikka oli ennallaan, jopa vanha suuri pahka oli yhä rannassa kokonaisena. Otettiin kisat kuka viimeisenä uimassa ja Katja taisi hävitä tämän erän. Lämmintä vettä ja hiekkapohja.
Ainoa miinuspuoli tässä maailman kauneimmassa leiripaikassa on muurahaiset, joita viilettä joka puolella. Jouduimme siirtämään kodan aivan tulipaikan taakse, koska metsässä muurahaisia oli tuhottomasti joka puolella. Leirin pystytyksen jälkeen kokeiltiin kalastella lähirannat ilman tulosta ja marssin yksin kohti Vuorhajärveen laskevaa jokea. Siellä oli hyvin varovainen syönti helteessä, mutta onnistuin nappaamaan pari mukavan kokoista ahventa ja karkuuttaamaan useammankin rannan heinikoihin. Sain vielä yhden harjuksen siten, että kahlasin reisiä myöten järveen ja heitin pienimmän lippani niin pitkälle kuin sain ja aivan ulommaiselta sektorilta nappasi pienehkö harjus. Ilmarilla oli vieraillut useampikin hauki, jotka kuitenkin päästettiin takaisin, koska kenelläkään ei tehnyt haukea mieli juuri sillä hetkellä. Tyhjenneltiin tulilla Katjan kanssa pieni minttupullo viimeisen illan ratoksi ja pelailtiin vielä korttia jonkin aikaa. Sovittiin jo illalla, että herätään hieman aiemmin, koska viimeiselle päivälle tulee pitkä ja kuuma patikka suhteellisen raskaassa maastossa.
