Erittäin hyvin nukutun yön jälkeen, joka on minulle maastossa todella harvinaista, piti lausua ääneen kiitokset uusille makuualustoille. Pakkanen laski pariinkymmeneen arviolta, mutta selkään tuntui koko ajan lämmin tunne ja patjan paksuus helpotti myös nukkumista. Patja oli ensimmäisenä yönä hieman liian täysi ja seuraaviksi öiksi ei paineltu aivan niin täyteen, jotta kääntyminen helpottui. Aamu valkeni aurinkoisena ja poroja käyskenteli suon toisella laidalla kun kodasta ulos kurkisti. Katja paisteli pannulla pekonia ja kananmunia, sekä lisukkeeksi puuroa kiisselillä, pähkinöillä ja kuivatuilla marjoilla höystettyinä. Päälle kahvit ja keksit.
Kelit vaihtelee Pohjois-Lapissa nopeaan ja se tultiin huomaamaan seuraavina päivinä usein. Äsken paistoi aurinko, mutta heti kun tavarat oli levitelty pihalle ahkioihin pakkaamista varten alkoi taivaalta tupruttaa lunta isoina hiutaleina. Hetkessä oli jokaisen pakkauksen päällä sentti puuterilunta ja ahkioon niitä ei ilman lunta saanut millään. Yölläkin uutta lunta oli tullut vajaa kymmenen senttiä, joten ahkiot jättivät jälkeensä syvempää uraa mitä illalla tullessa. Otimme suunnaksi Skaidecohkkan rinteen itäpuolen kompassisuunnalla, koska sade heikensi näkyvyyden pariin sataan metriin. Palsasuolla pysähdyimme odottelemaan, että parikymmenpäinen porotokka kulki editsemme kohti itää.
Porojen jolkoteltua sivuitsemme aurinko tuli uudelleen esille ja ilma lämpeni heti tuntuvasti. Suuntasimme kurun pohjaa pitkin ylöspäin kiertäen jyrkimmät töppyrät ja napsimme muutamat poseeraukset ennen laskeutumista Guolehis Havgajärvelle. Karhun Erä Optigrip aloitti taas lumen keruun pohjiin heti kun lumi meni plussan puolella ja laskeminen järvelle oli töksähtelevää. Taisin jo tässä vaiheeessa sanoa Katjalle, että en enää lähde kevätreissuille näillä suksilla, vaan hommaan samanlaiset kuin Katjallakin on, eli Fischerin e99 suomupohjilla. Karhut toimii hyvin syvässä pakkaslumessa, mutta takkalalla ja taasen kovalla pinnalla niillä ei tee käytännössä yhtään mitään. Ainoa millä saa takkalassa niihin hetkeksi luistoa on fluoripohjainen luistovoide. Anti-Ice ei toimi, kuten ei pikaluistotkaan, joissa ei ole fluoria.
Ajatuksena oli nautiskella lounasta järven jäällä ja kokeilla pilkkionnea. Ruokatermarissa oli hautumassa makkarakeittoa, joka pisteltiin ruisleivän kera. Katja tapansa mukaan alkoi päiväunille ja laittoi ahkion tuulensuojaksi, sekä makuualustan alle untuvatakin antaessa lämmintä. Itse suuntasin kohti rantapenkkaa ja tein kolme reikää siten, että vettä oli jään alla parista metristä puoleen metriin. Tuuli yltyi ja lumisade alkoi jälleen piiskata. Vajaan tunnin jaksoin nykytellä pilkkejä, kunnes pieni viluntapainen ajoi minutkin ahkion taakse kyljelleen tuulensuojaan. Vilunväreet herättivät pienestä unensekaisesta ja kasattiin romppeet ahkioihin. Kuljettin Njahgajärven ja palsasoiden kautta kohti Vuobme-Kalddojärven pohjoispäätä ja päätettiin tuulen puhaltaessa jäädä koivikon suojaan leiriin ennen järvelle nousevaa kurunpohjaa. Porojen ruoka-aitta oli viereisessä rinteessä ja iso tokka oli maata lumen alta ruopimassa kun kierreltiin suojaisempaan kohtaan kotaa pystyttämään.
Tuuli tyyntyi iltaa kohden ja aurinko näyttäytyi pilvien raosta. Ripusteltiin kodan yläosaan kaikki kosteat (tai märät) vaatteet ja laitettiin lämmitin pöhisemään. Katja valmisti illalliseksi filepihvejä paistaen ja lisukkeeksi keiteltiin perunoita ja porkkanoita, sekä kastikkeeksi currypohjainen kermakastike. Kyytipoikana mukana oli Chiraz-punaviiniä. Jälkiruokana oli rommihedelmiä ja minttukaakaot. Unta ei tarvinnut houkutella mässäilyn jälkeen.
