Aatun kammissa nukutti makeasti ja osasyynsä oli pitkään venähtäneessä illassakin, joten kello kävi yhtätoista kun sain kammettua itseni laverilta. Laittelin tulet kaminaan tai yritin, koska puut oli aika kosteita ja en raaskinut käyttää viimeisiä kuivia puita. Pilkoin retkikirveellä ohutta koivutikkua ja lopulta rätisi taas tulet lumensulatukseen. Tein vielä lisää puita ja pistin osan ylälaverille seinää vasten kuivamaan. Tankattiin nestettä enemmän kuin aikaisempina aamuina, koska nestehukkaa oli ollut molemmilla havaittavissa hiihtopäivien aikana. Tukeva aamiainen ja perusteellinen kammin siivous a'la Katja sillä välin kun kannoin meidän rojuja pihalle ja edelleen ahkioihin. Kammi näytti jopa viihtyisältä siivouksen jäljiltä ja toivottavasti seuraava tulija sai kaminan pöhisemään helpohkosti.
Pulmankijärvestä lähtevän joen tienoo on vaarallinen paikka talvellakin tuli varoituksen sanana edellisenä päivänä ja kyllähän se tummemmalta näytti aika pitkällekin järvelle päin kuin muu alue. Niinpä oikaistiin suoraan järven yli kammilta laskiessa kiertäen edessä oleva töppyrä oikean kautta. Reitti Gavruljärven Pohjoisnurkkaa kohti oli ylenevää maastoa peräjälkeen suon ja koivikkopenkereen vaihteluina. Tunnin taaperruksen jälkeen olimmekin taas puuttomassa tunturissa ja kuinka ollakaan keskellä murkua jälleen. Hieman vajaa sata nousumetriä takasin märän paidan selkämyksen ja navakaksi yltynyt tuuli toi kylmänväreet, joten suuntasimme rinteeltä alemmas Moresvaijokivarteen tauon pitoon. Lounaaksi oli nyt vain läjä näkkäreitä metukalla, koska päivämatka oli suhteellisen lyhyeksi suunniteltu. Kuuma mehu teki hyvää ja taas aurinko tuli tauon ajaksi lisälämmikkeeksi esiin pilvien takaa. Näkymä moresvaijokilaaksosta Itään ja Etelään on kuin lumipeittoista Saharaa tuijottaisi. Aivan tasaista valkoista maisemaa kilometrikaupalla. Me otettiin kuitenkin suunnaksi Moresvaijärvi Pohjoisessa, jonne oli helppo hiihdellä palsasuon tasaista lumikantta pitkin. Loppupätkällä seurattiin jokiuomaa ja yksi mukava jyrkempi laskukin osui reitille. Moresvain osin romahtanut kammi näkyi vastarannan kukkulan päällä ja me löimme oman majoitteemme suoraan toiselle rannalle mukavaan koivikkoon.
Olin etukäteen ajatellut, että joen leventymässä olevassa "järvessä" on pakko olla kalaa ja varasin tämän iltapäivän ja illan pilkkimiselle. Laitettiin kota vauhdilla pystyyn ja tein Katjalle nuotiotarpeita ison läjän Pääsiäiskokkoa varten. Täpinöissäni suuntasin lumikengät jalassa, kaira ja lumilapio olalla, kohti järven keskustaa auringon paistaessa täydeltä terältä. Ensimmäinen reikä ja mutainen pohjanäyte. Seuraavat kuusi reikää ympäri järveä ja sama homma, eli ei vettä missään. Onneksi oli pilkkirepussa kylmä olut, koska sen lisäksi, että oli karmea hiki uurastuksesta, niin oli harmituskin melkein tapissaan. Marssin takaisin leiriin, jossa Katja viritteli nuotiota metriseen hankeen kaivettuun kuoppaan. Jokainen, joka on joskus kokeillut tehdä isoja tulia tuoreesta koivusta syvään lumikuoppaan voinee samaistua pieneen tuskastumiseen. Tuli roihahtaa niin pitkäksi aikaa kun on pientä risua poltettavaksi, mutta sammua tupsahtaa varsinkin jos ei ole tuulinen keli. Pari tuntia ruokittiin tulta, jotta saimme kunnon nuotion palamaan roihuten. Monttuun tuulen suuntaan kaivettu oja olisi varmaan edesauttanut hapen saantia palamiselle. Lämmitimme nuotiolla eiliseltä ylijäänyttä perunaporkkanapaistosta ja pannulla käristyi maukkaat sisäfilepihvit. Runsaasti kastiketta lisukkeeksi ja viiniä kyytipojaksi. Jälkiruoaksi oli kuljetettu mämmikipposet, jonka päälle kermaa ja sokeria, sekä terästetyt Capuccino-kahvit vielä kuksasta perään.
Illan mittaan järven takaisen harjun viertä kulki useampi kelkka reki perässään ilmeisesti porojen rehua lastinaan. Osa kulki edelleen eteenpäin toisten noustessa suoraan Bealljegasvaddalle. Pitkänperjantain ratoksi istuskeltiin tulilla niin pitkään kun nuotio antoi mukavasti lämpöä ja siirryttiin sitten kotaan lämmittimen mukavasti jatkaessa nuotion virkaa. Suunnittelin seuraavan päivän reittiä Tshaarajärven tuvalle ja ajatuksena oli hyödyntää poromiesten kelkkauraa alkumatkasta. Myös Moresvain kammia oli tarkoitus käydä kurkistamassa. Pakkanen tuntui kirivän yön lähestyessä ja karvahattu päässä nukkumaan.
