Tshaarajärven tuvassa oikein makoisat unet. Kettu oli haistanut illalla putsaamani harjuksen perkeet ensin tuvan vierustalla olleen veritipan ja sitten seurannut hajua huussille. Oli yrittänyt huussiin kaivautua hajun perässä tuloksetta, mutta sitten keksinyt alkaa tyhjentämään huussin nurkalla olleita jäisiä täysiä ulosteastioita. Pökäleitä oli pitkin hankea ja eihän siinä auttanut kuin siivoilla jätökset takaisin, kiitokset Katjalle tästä urakasta. Jätimme ketulle syrjempään mökistä sen polun varteen koivun juureen 2 keitettyä kananmunaa, niin ei tarvitse kakkatunkiota tonkia, ainakaan sinä päivänä. Laitoimme tavarat taas läjään ja siistimme tuvan. Tein hyvät sytöt seuraaville, tyhjäsin tuhka-astian ja pakkailin ahkioita sillä välin, kun Katja vielä pyyhki pöydät.
Lähdimme tuvalta puoli kymmenen jälkeen hiihtelemään ketun jälkiä seuraten talvireitin pohjaa samalla haeskellen. Uutta lunta oli satanut sen verran, että kelkan kovettama reitti oli aina välillä hakusessa, vaikka viitoitus näyttikin pääsuunnan kohti kelkkareitin yhtymäkohtaa. Kettu oli ovelasti tehnyt yllätyshyökkäyksiä koivujen juurelle riekkopaistin toivossa. Riekot ilmeisesti tekevät usein kieppinsä koivun läheisyyteen. Saavuimme kelkkauran varteen ja pidimme mehustelutaukoa ennen yhdeksän kilometrin helpompaa hiihtopätkää. Reitillä suksi luisti ihan eri malliin mitä kertaakaan aiemmin viikolla ja ensimmäistä kertaa alamäessäkään ei tarvinnut aina lykkiä lisää vauhtia. Parin tunnin jälkeen olimmekin jo kohdassa, josta hiihtoura erkanee kohti Tsuomaksen tupaa. Siinä näkyi edellisenä päivänä edellämme yksin hiihtäneen naisen ahkion jälki, josta olikin hieman vielä apua etenemiseen. Tupa on ovelasti piilossa lähes viimeiseen asti nyppylän takana ja jos ei tietäisi siellä tupaa olevan, niin ei varmasti sitä osaisi olettaa. Upea Tsuomasvarri nuosee heti tuvan takana muhkuraisine rinteineen avotunturiksi. Komealla paikalla on tämäkin autiotupa.
Tupaan on rakennettu lisäosa, jossa on jätepiste, sekä puuliiteri ja jopa sisävessa mahdutettu saman katon alle. Puut on tuota säkeissä ja jos en ihan väärin katsonut niin Norjasta. Puut olivat todella kosteita ja kaminaan tulen loihtimiseen tarvitsin kasan alta löytyviä vanhoja kuivempia klapeja. Tupa pitää lämpöä huonommin mitä Tshaarajärven tupa, mutta ihan kohtuullisesti tämäkin kämppä lämpiää. Minulla oli vakaa aikomus käyttää koko iltapäivä pilkkimiseen, mutta keittolounaan päälle alkoi ramaisemaan ihan kunnolla ja varmasti reissun rasituksetkin painoi, joten eikun laverille vaakatasoon ja unta palloon. Nukuttiin sikeästi ja pitkään, joten kello oli herätessä sen verran, että hylkäsin pikkiajatuksen ja keskityttiin oleiluun ja ruuanlaittoon. Kun kaminassa oli kunnollinen hiillos, asettelin harjuksen kahden makkaratikun päälle siten, ettei foliopaketti päässyt palamaan puhki kaminan vedossa. Noin viisitoista minuuttia ja harjus oli täysin kypsää syötävksi. Lisänä oli perunahiutaleista tehtyä muussia ja hollandaisekastiketta. Jälkkäriksi lettuja sokerin, hillon ja valkosuklaarouheen kanssa. Katja meni aiemmin jo nukkumaan, mutta minä tein muutaman mukillisen ja lueskelin taas koko vieraskirjatarjonnan läpi. Mukavia kertomuksia ja aika paljon vaeltajia Tsekeistä, Sveitsistä, Saksasta ja muualtakin päin Eurooppaa on löytänyt tiensä näille selkosille. Niitä miettin unten maille.
