Kolmas päivä ja Katjalle vaikein kulkupäivä yleensä. Niinpä olinkin suunnitellut vaatimattoman 20 kilometrin reippailun Vaskojoen pohjoispuolelle asti..Totta puhuen reitti muodostui päivän mittaan itsekseen ja vaikka olikin aika rankka jotos, niin molemmat olimme reitinvalinnan ja yöpaikan kannalla. Yhytimme karhun jäljet ja jätökset poroaidan kupeesta matkalla kohti Vaskoa. Nousimme pahtavaaran rinnettä jonkin matkaa ennen laskettelua Vaskojoen varteen. Kuorttasuvannon alkupäässä keittelimme borskeiton tapaisen riisistä, kuivatuista vihanneksista ja meetwurstipaloista. Pyrimme keittämään pakissa mahdollisimman paljon, koska trangian menovettä oli vain litran pullo matkassa. Pystyttelin teltan sisäosan lounastaukoa varten, mutta jo pelkkä verkkokangas lämmitti sen minulle liian kuumaksi, Katja sen sijaan nukkui makoisasti pari tuntia.
Kovin pitkältä tuntui marssi kuorttasuvannolta koskenniskalle. Samalla hämmästelimme metsikköä, jossa paksua mustaa naavaa kasvoi jopa tukehduttaen puiden muun kasvun. Onkohan kertomaa puhtaasta luonnosta vai jostain taudista ? Tätä näkyä on usean kilometrin matkan koskenniskalta Vaskojoen yläjuoksun suuntaan. Saavutimme vanhan pihapiirin iltaseitsemän aikoihin ja kohta Angelin tiekin tuli näköpiiriin. Paikallinen poromies tuli juttelemaan Vaskon varteen, jossa liottelimme varpaitamme ja tankkailimme vielä viimeistä siirtymää varten. Oli käynyt mönkijällä hilloja katsomassa kairassa, mutta yhtä laiha saalis oli mitä meilläkin. Muutamia raakileita näkyi, mutta yhtään syöntikuntoista ei viikon aikana löytynyt. Timo antoi luvan mennä hänen ja äitinsä pihapiirin läpi kohti Kurtojoen ylityspaikkaa, joka oli poroaidan vieressä vajaa kilometri Vaskon liittymäkohdasta ylävirtaan. Sen verran oli vettä, että kumpparit piti vaihtaa crocseihin. Pusikosta tarttui sitkeä ja tuuhea itikkaparvi matkaan hetkiseksi. Oikaisimme kankaan yli kohti Kurtojoen mutkaa, jossa on komea kelohirsihuvila. Emme ihan nurkalle telttaamme pystyttäneet, mutta liki pihapiirissä yön vietimme. Kävimme uimassa illalla ja yritin kalastellakin. Kalassa on noilla nurkilla käyty paljon, siitä kertoi vankat polut joen molemmin puolin ja niinhän siinä kävi, että suurin kala oli 9 cm pitkä tammukka, joka onneksi irtosi jo ihan itsestään ennen nostoa. Paikka oli todella viihtyisä ja illan hämärässä polttelimme tulia aika myöhään. Samalla vaihtui Lemmenjoen 1:100 000 kartta Muotkan uuteen retkeilykarttaan 1:50 000 ja tuntui ihan mukavalta katsella maastoa tarkemman kartan turvin.
