Yöllä satoi muutamaan otteseen aika rankasti ja aamulla sade oli yhtenäistä ja melko reipasta. Todettiin tilanne, että ulkona aamupalan laitto kastumatta ei onnistu, joten vuoronperään pinkaistiin rinkoistamme sekä astioita, että ruokaa aamupalaa varten. Kävin huikkaamassa teltalle, että aamiainen tarjoillaan kotateltassa ja hetkisen kuluttua meitä oli sisällä seitsemän henkeä, koira ja pöhisevä trangia, joten varovainen piti olla. Saatiin kuitenkin kaikki sujumaan hienosti sateen edelleen ropistellessa, joten päätettiin heittäytyä pitkäkseen kuka mistäkin sopivimman kolon löysi. Mummolla alkoi tunnin jälkeen asento kolottamaan ja kaipasi nuotiolle katoksen alle istumaan. Muistin illalla puuhun nostetun suuren kevytpeitteen ja läksin rakentamaan suojaa. Otin muutaman riukupuun ja laskin kevytpeitteen männystä. Tein riu'uista laavun kehikon narun avulla ja viritin kevytpeitteen kehikon päälle siten, että suojassa pystyi istumaan aivan nuotion välittömässä läheisyydessä. Pikkuhiljaa koko porukka siirtyi sateen pitoon nuotion lämpöön ja virittelimme sateen pikkuhiljaa tauotessa iltapäivällä märkiä varusteita kuivumaan. Meni vain hetki kun koko paikka muistutti mustalaisleiriä.
Lounaaksi pisteltiin nuudeleita ihan urakalla ja päätettiin samalla viettää lepopäivä kun joka tapauksessa ei oltaisi ehditty enää seuraavaan aiottuun leiriin. Makuupusseja, alustoja ja vaatteita kuivatellessa meni monta tuntia ja samalla rupateltiin niitä näitä. Iiris oli edelleen aika kipeän oloinen ja mietittiin, että jos aamulla olo ei ole parempi, niin kävellään suorinta tietä Njurgulahden toiselle rannalle ja soitetaan vene hakemaan. Myös Ilmarin jalka oli arka ja kävely ei kumisaapas jalassa tuntunut hyvältä. Päätimme Olavin kanssa lähteä illaksi vielä kalalle pidemmälle Ilmarin jäädessä läheisen puron suulle. Ilmarilla oli mukavan kokoinen kala kiinni, mutta karkasi sekin varmaan heikon syönnin takia. Kävimme Olavin kanssa niemessä vajaan kilometrin päässä ja taas Olavilla oli iso kala kiinni hetken aikaa. Olavi palasi leirille ja minä jäin vielä yrittämään. Vajaan tunnin aikana kolme kertaa toistui sama näytelmä, eli isohko kala kiinni, hyppy ilmaan ja kala irti. Sitten vaihdoin luottolippani, eli ruskean Lottolipan 12 gramman koossa ja nyt kala pysyi jo kiinnikin. Nätti kirkas reilun kilon taimen päätyi seuraavalle aamulle pannulle. Sen eteen tuli käveltyä parina päivänä monta kilometriä ja piiskattua virveliä useampi tunti.
Katja oli ollut jo vähän huolissaan kun viivyin niin paljon pidempään mitä Olavi, mutta eihän sitä malttanut jättää loppuun katsomatta. Leirissä oli taas lettuja paistumassa ja kyllä maistui. Laitettiin porukalla kamat takaisin telttoihin nukkumista varten ja väsyneinä kömmittiin makuupusseihin. Ruusa otti aina määrätietoisesti oman tilansa jonkun kainalosta.
