Aamu valkeni onneksi nyt sateettomana, vaikka taivaalla seilasi edelleen melkoisia pilviä. Kävin tekemässä tulet ja hain vettä puuron- ja kahvinkeittoa varten ja ihmettelin kun mummojen liikettä ei näkynyt. Sielläkin oltiin nukuttu sikeästi kahdeksaan asti, joten ulkoilma ja rasitus yhdistettynä mukavaan patjaan teki tehtävänsä. Iiris nousi ylös ja vaikutti entistä tukkoisemmalta jos vain mahdollista. Jätettiin valinta Iirikselle ja hetken aikaa kurkkuaan selviteltyään Iiris ilmoitti, että haluaa nähdä Lemmenjoen ja ylityksen venelossilla ja asia oli päätetty. Pitäydyttiin siis alkuperäisessä suunnitelmassa ja illan kohteeksi otettiin alemman venelossin telttapaikka Lemmenjoen varressa. Katja paistoi illalla saamani taimenen teflonpannulla ja pisteltiin se hyvällä ruokahalulla näkkileipien päällä.
Olin ladannut maastokarttasovelluksen esiladatun kartan oikeastaan juuri tätä päivää varten, koska matkalle osui vaikesti ylitettäviä soita ja puroja, joita ei 1:100000 kartalta kunnolla pystynyt havaitsemaan. Aamun pakkailujen jälkeen otimme kompassisuunnalla Koilliseen kapeimman kohdan vaikeakulkuisen suon yli. Sateiden takia pieni puro ei nyt ollutkaan pieni ja itse puron lähestyminenkin oli haastavaa. Etsin jonkin aikaa kohtaa, josta Anja ja Irma pääsisivät uomien lähelle kastelematta kenkiään. Kaadoin muutaman rämekoivun astinsijoiksi ja tein parista rungosta sillan matalamman sivuhaaran yli. Kaikki pääsivät suuremman puronhaaran lähettyville, jossa jouduin kaatamaan useamman koivunrungon päästäksemme yli. Virta oli todella voimakas ja puro vaikutti syvältä, joten Ilmari rohkeana meni ensin minun auttaessa yli ja siirsimme sitten kaikkien rinkat ja muut tavarat Ilmarin ollessa vastarannalla apuna. Iiris meni seuraavana ja sitten Olavi Ruusan kanssa. Ruusa oli tosi reipas ja ylitti hitain, mutta varmoin askelin puita pitkin vuolaan virran. Mummot tulivat myös hienosti yli ja päästiin jatkamaan matkaa eteenpäin. Harmi kun tämä ylitys jäi kuvaamatta, mutta oli sen verran tohina päällä, että kukaan ei ehtinyt kaivamaan kameraa esille. Etenimme upean vanhamäntyisen rinteen poikki seuraavalle suojuotille, jonka ylitys olikin jo paljon helpompi tapaus. Jatkoimme vielä pari kilometriä lounaalle ennen vaaranrinnettä, jolla aioimme piipahtaa soittelemassa kuulumiset kotijoukoille.
Lounaaksi oli meetwurstilla höystettyä kasviskeittoa hapankorppujen kanssa. Yritettiin ottaa perinteiset nokkaunet, mutta vaikka pieni savunuotio oli vieressä, työntyivät itikat korviin ja joka paikkaan. Hetkisen sinnittelyn jälkeen vain Olavi taisi torkahtaa hetkeksi. Sitten oli edessä aika tiukka nousu vaaran päälle ja vasta melkein huipulla puhelimeen ilmestyi tarpeeksi palkkeja puhelua varten. Anja ja Irma soittivat yhtäaikaa Lassille ja Hannulle. Molemmilla taisi olla huolena onko miehet saaneet syödäkseen kotosalla, kuuluivat pärjänneen. Kuulumisten vaihdon jälkeen matkaa oli vielä nelisen kilometriä jäljellä ja kuten aina viimeiset kilometrit ovat ne pisimmät. Ennen Lemmejoelle saapumista on aika jyrkät harjanteet laskeuduttavaksi, mutta hyvin niistäkin tultiin ilman haavereita alas. saavuimme keskelle rakennustyömaata, eli joen rantaan on nousemassa uusi tulistelutupa vanha nuotiopaikan paikalle. Jouduimme jäämään siihen, koska toisen puolen telttapaikalla oli jo ainakin kaksi seuruetta valmistelemassa yöpymistä.
Anjalla oli vielä erittäin riittoisassa pienessä konjakkipullossa jokaiselle pieni lämmike, jotka nautittiin heti kun oltiin saatu tulet syttymään. Irmalla oli mukana kolme levyä tummaa suklaata, jota napsittiin pala palalta vähemmäksi. Teltalle ja kotateltalle ei ollut kovin monta sijaintivaihtoehtoa, joten pystytettiin ne liki vierekkäin rantatörmälle sateen kostuttamalle neulasmaalle. Valmiiksi kostea telttakangas oli hetkessä aika karun näköinen ilmestys. Pystytysurakan päälle kävin joessa pikaisella uintireissulla ja vesi oli ihan uimakelpoista, vaikka olisi luullut sen olevan jäätävän kylmää. Ehkä viilentynyt ilmanala vaikutti siihen myös. Iiriksen kanssa haettiin juomavettä Lemmenjokeen laskevasta sivujoesta, koska pääuoman vesi ei välttämättä sellaisenaan sillä kohtaa ollut juomakelpoista. Sitten käytiin Iiriksen kanssa kokeilemassa sekä pääuoman, että sivujoen kalantuloa, mutta hiljaista oli. Iiris sai pienen taimenen ja minä pienen harjuksen, jotka molemmat päästettiin kasvamaan kokoa. Vanha totuus taas pitää paikkansa, eli mitä enemmän on väkeä ja kalastajia, sitä vähemmän saalista. Muut valittelivat samaa, eli mittakalat loistivat poissaolollaan Lemmenjoella. Viimeisen maastoillan ruokana oli perunamuussia, johon sotkettiin jauhelihaa sekaan. Sen päälle Katja paistoi vielä nuotiolla kasvispihvin tapaisia palleroita leivitettyinä ja nehän olikin oikein makoisia. Istuskeltiin tulilla illan pieneen hämärään saakka ja pelailtiin muutama kierros China handia korteilla. Nukkumaan puolen yön hujakoilla.
