Suunnitelmat muuttuivat tämän reissun osalta, koska alunperin oli tarkoitus tehdä reissu jo kesällä. Reitiksi olin suunnitellut Lisman saamelaiskylästä vaskolompolon kautta kalastellen Angeliin. Nyt päädyimme kuitenkin jälleen Muotkan suuntaan, koska vettä oli sadellut aika paljon ja lemmenjoen erämaaosan joet ja pusikot olisivat olleet ehkä turhan vaativa kohde.
Autojunalla tulimme mukavasti Helsingistä Kolariin, josta sunnuntaina ajelimme Levin kautta Inariin. Pokassa toki munkkikahvit hörpättiin puolimatkassa. Inarin kuukkelista vielä oivariinit, leivät ja meetwurstit matkaan. Ajelimme Karigasniemelle syömään Kalastajan Majataloon, jossa olikin oikein maistuvat annokset paistettua rautua, siikaa ja vihanneshöystöä perunoiden kera. Iltapäivän päätteeksi viiden maissa olimme starttipaikalla, eli Kuoppanivalla 12 km Angelin suuntaan ja auto pysäköitiin mönkijäuran viereen.
Rinkka tuntui kohtalaisen painavalta ensimmäistä kertaa nostettaessa. Mukana olikin kaiken varalta sekä ruokaa, vaatteita että varusteita melkeinpä talvireissua vastaava määrä. Uusi Marmotin untuvapussi ensimmäistä kertaa mukana, kuten myös 2 uutta ilmatäytteistä patjaa. Perinteinen trangia marinolpulloineen, pakki, kirves, avaruuspeite ja moni muu tavara nostivat painon reiluun pariinkymmeneen kiloon. Katjan rinkka oli viidentoista kilon tietämissä. Uusi telttakin oli ollut hankintalistalla jo pidemmän aikaa, mutta vielä lähdettiin vanhalla fjällrävenin teltalla matkaan.
Kuoppanivasta aloittelimme siis nousun kohti Nuhppir nimellä kartassa esiintyvää paljakkaa pisto-ojan vartta kavuten. Kartalla nousu näyttää aika jyrkältä, mutta ihan hyvin se on käveltävissä ja tunnin päästä olimmekin jo puurajan tienoilla. Eihän siitä paita kuivana selvitty ja ylhäällä tuulen puhaltaessa tuntui vilun väristyksiä ja pipokin tuli kaivettua esille. Kuuden hengen vaellusseurue näkyi tauolla vajaan kilometrin päässä rinteessä ja he olivatkin "postipolun" varrella yhden pariskunnan kanssa ainoat kohtaamamme ihmiset. Meillä oli tavoite ensimmäiseksi yöksi Vuorgocearjärven rantaan ja sinne etenimmekin, tosin matka otti pidempään mitä arvioitiin. Poroja näkyi runsaasti heti alkumatkasta ja järveä lähestyttäessä hätyytimme muutaman riekonkin lentoon. Laittelimme teltan muutaman kymmenen metrin päähän rannasta tasaiselle kankaalle, jossa oli sopivasti polttopuuta veden keittoa varten. Ilta meni sen verran myöhäiseksi, että kalastelemaan en jaksanut enää lähteä. Hämärässä vastarannalta erottui jokin kopin tapainen. Nukkumaan mentiin kymmenen jälkeen kuun kurkistellessa pilvien lomasta, unta ei tarvinnut ihmeemmin houkutella.
