Aamu valkeni usvaisena ja näkyvyyttä ei ollut sataa metriä edemmäs. Laittelin virvelin heittokuntoon Katjan jatkaessa syvää untaan lämpimässä makuupussissa. Ensimmäistä kertaa kuljetin virveliä rinkassa ja ensimmäistä kertaa myös minulla oli kävelysauvat mukana. Myöntää täytyy, että sauvoista oli hyötyä varsinkin ylämäissä ja jokien/purojen ylityksissä, eikä virveliä tarvinnut kuljetella kädessä. Järvi paljastui todella matalaksi ainakin siinä päädyssä missä yövyimme, enkä jaksanut lähteä kiertämään pidemmälle. Koppi vastarannalla näytti jonkin sortin tukikohdalta ja jokin kylttikin siellä rannalla oli, mutta jäi lähemmin tarkistamatta.
Katjan heräillessä oli puuro ja kiisseli odottamassa kera metukkaleipien. Mikähän se saa kaiken maistumaan niin äärettömän hyvältä ulkona? Olisin voinut tuhota tuoreen ruisleivän vaikka yksin. Aamiaista syödessä suunniteltiinkin jo lounaan syömistä ja paikaksi valikoitiin Stuorraäytsin autiotupa. Kuljeskeltiin rinteitä aika huolettomasti perussuuntaa pitäen ja ilmeisesti karttaa voisi vilkuilla useamminkin. Kävi nimittäin siten, että matka loppui kesken ja äytsi tuli eteen nopeammin kuin luulin sen tulevan, hetken aikaa olin ihmeissäni edessä näkyvistä maisemista. Laskeuduttiin siitä kuitenkin hyvillä mielin tuvalle, joka todettiin viihtyisäksi, aikaisemmin emme ole tuvalla käyneetkään. Tortellinit tillikastikkeessa taisi olla lounaaksi, josta tuli ala-asteella tarjoiltu tilliliha mieleen, tosin tämä oli parempaa.
Perinteiseen tapaan lounaan päälle kunnon unet, jonka jälkeen pikkuhiljaa iltapäivän osuutta suunnittelemaan. Yöksi aioimme Ratnojoen varteen lähelle Tirro-Karigasniemi polun ylityskohtaa. Kiertelimme Njurgunoaivin eteläpuolta ja Stuorraskailaksen pohjoispuolta kohti polkua, jota etenimme joelle asti. Leiripaikaksi löytyi parisataa metriä ylityspaikasta länteen kohoava kumpare, jossa oli kiva vanha leiripaikka nuotiopaikkoineen. Kalastus tuotti vesiperän. Yhden kalan ehkä näin pakenevan ja tiesin jo silloin kalojen narraamisen olevan työn takana, koska lehtiä putoili jokeen ja sitähän kalat alkavat säikkyä. Luovutinkin aika pian ja illalliseksi piti tyytyä kalattomaan vaihtoehtoon. Illan lämmikkeeksi hieman lämmintä rommia kahvin kera nuotion loisteessa. Hieno vaelluspäivä upeissa maisemissa ja maastoissa.
