Poutaisena alkoi tämäkin aamu ja reittiä kun tutkittiin niin oikeaan meni arvailut siitä, että palelemaan ei pääse. Suunnittelimme etenevämme rinnettä loivasti nousten tunturista laskevalle purolle asti ja sitä myöten kohti Peldoaivia. Puro tulikin vastaan ja kaunis oli näkymä villisti virtaavan puron äärellä, vesi maistui taivaalliselta.
Puron reunaa alkoi rankka nousu lammelle joka sijaitsee aika ylhäällä Peldoaivin rinteessä. Lampeen tunturista laskevan puron vierellä paistoimme haukifileet jauhoissa leivitettynä ja voita säästämättä. Lisukkeena mummon muusia ja ruisleipää, osasipas maistua hauki hyvälle !
Lounaan jälkeen lepäilimme ja jatkoimme matkaa kohti Peldoaivin huippua, tytöt tekivät paremman reitinvalinnan ja kuvasivat poikia jo pitkän matkan takaa. Huipulta oli komiat näkymät Peltojärvelle ja Muotkan tunturialueelle.
Tapasimme huipulla myös pariskunnan, jotka olivat kokeneita Muotkan kävijöitä, vaihdettiin hiukan kalastusinformaatiota.
Sitten seurasi reissun huonoin reitinvalinta, jouduimme laskeutumaan Peltojärven rantaan asti vedenhakuun ja syömään. Siitä eteenpäin jatkettiin rantaa myöten ja onpahan hankalakulkuinen ranta ! Olisi jälkiviisaana kannattanut nousta vielä uudelleen paljakalle, mutta sisulla mentiin järven pohjukkaan asti, jalkapohjat olivat tosi hellinä illalla. Löydettiin hyvä leiripaikka, jossa oli puuta valmiina suuret määrät, olisikohan ollut Muotkan isännän vakipaikka ?
Kalastamaan lähdettiin vasta puolen yön maissa järveen laskeutuvaan puroon. Heti puron suulla tuli napakka tärppi, mutta karkuutin tammukan. Puro oli aika matala ja kalastaa piti varoen. Sain muutaman tammukan, Harri sai enemmän ja näin oli seuraavan päivän lounas jälleen ansaittu. Töitä se teetti sillä olin leirillä kolmen maissa aamulla ja Harri tuli puoli tuntia myöhemmin.