Aamulla olin aika ryytynyt edellisestä päivästä ja yöstä, yöunet oli jääneet muutamaan tuntiin ja edessä oli pitkä päivämarssi Kiellajoelle. Kiersimme suoalueen ja ylitimme puron keppien tukemana, otimme suunnan kompassiin kohti lampia parin kilometrin päässä.
Veden vähyys haittasi hiukan varmuudella lampien tunnistusta, mutta osuimme sinne minne halusimmekin. Lounaspaikka löytyi samaisen puron yläjuoksulta aika läheltä Piekanaäytsin rinnettä.
Valmistimme tammukkasopan, Harrilla oli vielä uusia perunoita matkassa ja meiltä löytyi kuivavihanneksia mausteeksi. Olihan maittava keitto!
Tässä vaiheessa taisi tyttöjä väsyttää aika lailla ja ei tarvinnut pitkään houkutella nukkujia kankaalle avattuihin makareihin.
Harrin kanssa jutusteltiin ja keiteltiin hiukan kovaa teetä ajan kuluksi.
Piekanaäytsi on nimensä veroinen, aika karu kuru, joka oli onneksi helppo kiivettävä. Halusimme Kiellajoelle kalaan yöksi, joten edessä oli vielä aika marssi ennen hämärän tuloa. Olimme joen/puron rannassa illalla kymmeneltä.
Satuimme tosi hienon suvannon pohjukkaan, kohtaan johon koski laski vetensä mukavalla voimalla, ehdottomasti upein yöpaikka jossa olen ollut ! Harrin kanssa jäimme tupakoimaan ylärinteeseen, kun Anu painui heittämään lippaa kosken kuohuihin, ja ensimmäisellä heitolla vapa notkahti. Anu huuteli meille, että "Kala, kala" ja samalla vippasi ilman turhia väsyttelyjä puolen kilon harjuksen rannalle. Harrin kanssa katselimme hiukan hymyillen toisiimme, Harri kävi irroittamassa kalan ja tuli takaisin istuksimaan. Hymy kuitenkin hyytyi kun Anu nosti vielä kolme samankokoista kalaa alle kymmenellä heitolla, tuli kiirus kalalle :)
Edessä oli aika mahtava yö, kaloja tuli tasaiseen tahtiin ja joukkoon mahtui sekä tammukoita että harjuksia. Suvannossa oli elämää tosi paljon, mutta kalat ottivat aremmin mitä koskesta, alanivalta sain siihen asti suurimman harjukseni. Laitoimme kalat suolaan, muutamasta suurimmasta Harri graavasi fileet.
