Aamulla uni maistui ja nukuimmekin yli kymmeneen. Katselimme kartalta, että seuraava yö oltaisiin vielä maastossa, kohdassa jossa Kiellajoki yhyttää Honkavuoman. Lähdimme taivaltamaan helppokulkuista maastoa ja nälän yllättäessä saavuimme sopivasti puron varteen. Perustimme hetkessä aikamoisen mustalaisleirin ja tammukat aseteltiin keppien nokkaan kohti tulia. Mässäilimme jälleen aivan liikaa, tammukkaa, harjusta ja pastaa. Seurauksena tietysti oli heittäydyttävä pitkälleen kankaalle.
Paikalle sattui pariskunta, varmasti katselivat huvittuneena leiriämme, jossa tammukan ruotoja ja päitä oli ympäriinsä ja neljä ähkyään valittavaa pitkin kangasta. Niinpä kysyivätkin että olette varmaan tässä yötä, johon oli pakko nauraen todeta, että lounastauko on vain menossa =) Mies sanoi saaneensa lounastaulla kiloisen harjuksen joesta aivan laavun kohdalta jossa olivat.
Matka jatkui ja ensimmäinen sadekuuro tuli vastaan, pidimme sadetta hetken rinkkojen suojassa kyykkien. Saavuttuamme jokien yhtymäkohtaan oli kello noin 4. Hetken mietittyämme tilannetta auttoi kerääntyvät mustat pilvet sen verran, että jatkoimme vaellusta tielle saakka. Viimeinen joen ylitys oli alempi Honkavuoma pari kilometriä ennen tietä.
Anu ja Harri saivat liftikyydin Ruoktulle ja tulivat noutamaan meidät tien varresta. Olisimme jääneet lomakylään, johon saavuimme kävellen, mutta isännällä (ei siis ruoktu, vaan toinen) oli huono ilta, joten aloimme soittelun Inariin ja Ivaloon. Inarista löytyi vielä leirintäalueelta mökki, jonne piti ehtiä ennen puoltayötä.
Matkalle sattui kuitenkin Hotelli Inari, jossa oli grilli auki..sinne siis ja hampurilaisateriat vielä mukaan. Leirintäalueella oli jo isäntä porttia sulkemassa, mutta ehdimme sentään. Ja oluetkin saatiin pienen neuvottelun jälkeen. Mökissä tyhjenneltiin loput retkijuomat ja unta ei tarvinnut houkutella.