Puuron voimalla otettiin suunta kohti tuntureita kuljettuamme ensin pari kilometriä joen vartta. Matkalla tuli vastaan neljän hengen seurue tieltä päin matkalla suurinpiirtein meidän reittiä vastakkaiseen suuntaan. Olivat saaneet joesta yöllä 40 senttisen taimenen, neuvoimme auliisti harjuspaikan. Nousu tunturiin oli aika raskas, ja pieni suunnistuskämmi vei meidät hieman aiottua etäämmäs laesta. Tunturin rinteellä matka kuitenkin joutui nopeasti kohti lounaskurua.
Harrilla oli matkassa savustuspussi, jonka täytimme harjuksilla. Alkupalaksi paistoin tikkukalana 4 harjusta.
Söimme itsemme niin ähkyyn, ettei ole tosikaan, taas oli otettava unta palloon hetken aikaa. Jatkoimme matkaa kohti ylempää Honkavuomaa osuen "kellonkadottamaäytsiin", joka oli aikamoinen ylitettävä. Laskeuduimme kurun pohjalle mässäilemään viimeiset 4 harjusta, loput jouduimme jo uhraamaan seidalle =)
Tavoitettuamme Honkavuoman alkoi varsinainen moottoritie, kangasta oli niin helppo kulkea ja toinen toistaan upeampia tulipaikkoja oli kuivan joen rannalla. Tulipuita oli vaikka millä mitalla ja valitsimmekin yöpaikan kohdasta, jossa oli tervaspuuta monta mottia. Paistelimme lettuja trangian pannulla, onneksi oli toisessa teflonpinta..Tulilla meni myöhään ja kalalle lähdettiin Harrin kanssa yli puolen yön. Katsoimme kartalta, että parin kilometrin päässä joki näyttää kapeammalta. Meinasi usko loppua, kun vettä oli parhaillaan nilkkoihin eikä kaloista hajuakaan. Kävelimme vielä pidemmälle ja tulihan sieltä koski vastaan, jossa joki kapeni ja sen päätteeksi oli pieni suvanto pajukkorantoineen. Ja siellähän ne kalatkin olivat, tammukoita saimme parikymmentä ja Harri tietysti kaimansa.
Ne kalat olivat kyllä työn takana, päivämatkan päälle kävelimme toisen kalojen perässä, taisi kello olla yli kolmen aamulla kun tulimme takaisin. Eivät olleet tytöt enää kortin peluussa, johon sanoimme tulevamme ihan "kohta", kunhan on heitelty muutama heitto..