Kävimme aamupalalla vielä sivistyksen parissa ja samalla Hans piirteli kartalle muutamia suuntaa antavia reittiehdotuksia. Saimme myös pari vinkkiä
mahdollisista kalojen sijaintipaikoista sekä yöpymispaikoista. Pyysimme kyydin omalla autollamme Karigasniemelle päin soramontun reunalle. Montulla oli soranotto täydeässa vauhdissa ja aloitimme
vaelluksen huumaavan metelin saattelemina. Montulla näkyi vanhoja autonraatoja sekä maastoauto, jolla oli ajettu aika pitkälle tunturiin. Lähdimme seuraamaan ajouraa kohti karigasjokea. |
|
|
|
|
| Joella näimme ainoat ihmiset koko vaelluksen aikana. Ylitimme aika kuivan joen ja ensimmäinen kunnon hiki tuli noustaessa joelta ylemmille maille kohti tuntureita. Polku erkanee ajouralta peltomaisella aukealla
mäen rinteessä ja jatkuu vielä kilometrin verran päättyen koivikkoon ennen paljakan alkamista. Näillä main oli tarkoitus lounastaa, mutta kuivuuden takia purot olivat kadonneet olemattomiin ja jouduimme jatkamaan paljakan yli lammille asti. |
|
|
|
|
| Lounaan päälle keiteltiin kahvit ja nukuimme reilun tunnin kanervikossa. Taukopaikalle näkyi jo suunniteltu yöpaikka Jaegaloaivijavren rannassa.
Valitsimme leiripaikaksi järveen työntyvän niemekkeen, jolla oli ihan sopivan tasainen maastonkohta telttaa varten. Pikainen uinti aika viileässä vedessä sai veren virtaamaan kunnolla. Päälle hieman hartsport Viru Valgea sekoitusta ja elämä tuntui taas hymyilevän.
Katja raahasi poron sarvia kilometrin mukanaan, mutta hylkäsi ne kuitenkin liian painavina raahattavina leiripaikalle.
|
|
|
| Illalla tuuli alkoi tyyntyä ja heti kun veden pinta rauhoittui, alkoi pinnalla molskiminen taimenten aloittaessa lyhyen ja kiihkeän syöntinsä. Onnistuin pyydystämään kaksi nättiä taimenta tai tammukkaa, kuinka vaan, mutta hienoja ja yllättävän
vaaleita kaloja olivat. Useampikin oli kiinni, mutta hyvä näin, näistäkin saataisiin jo mukava lisä seuraavan päivän lounaalla. Kaloihin suolaa ja folioon viileään paikkaan yön yli. Yöllä satoi aika rajusti ja läpi yön.. |
|
