Aamulla harmitti tammukat, jotka olivat jääneet yöpymään puunoksalle. Jäi herkut syömättä, koska puuro & kiisseli kahvin kera täytti mahan sen verran tehokkaasti. Katja kävi uimassa minun tyytyessä räpeltämään purossa, oli kylmää..Olimme ihmetelleet porojen katoamista, mutta noustuamme kaunista puronotkoa Stuorraskaidin rinteelle, alkoi porojakin tulla vastaan.
Seurasimme poroaitaa jonkin matkaa, kunnes polku johdatti aitauksen sisään ja kohti Rådnajohkaa. Joelle saavuttuamme heitimme rinkat selästä ja katsastin joenmutkan kohdalla olevan lampareen. Vesi oli aika vähissa, mutta montussa sitä oli toista metriä. Arvelin kokeilla ovatko tammukat ottipäällä täysin helteisellä auringonpaisteella. Sää oli tosiaankin muuttunut aamun usvasta helteeksi parissa tunnissa. Sain seitsemällä heitolla kolme tammukkaa. Kauniita kaloja olivat nämäkin ja perkauksen jälkeen kevyesti suolaa pintaan ja savustuspussiin odottamaan lounastaukoa.
Nappasin nuotiopaikalta rinkan taakse pari kuivaa kelokäkkärää varmistaakseni tulen savustusta varten. Teko kostautui osuttuamme väärälle puolelle poroaitaa tunturiin noustessamme. Katja sujahti aidan alitse, mutta minä jäin käkkäröistä kiinni naama turpeeseen painettuna. Oli aika tukala olotila 25 kg rinkan kanssa ryömiä sentti kerrallaan varvikossa, mutta lopulta yritys palkittiin ja matka jatkui. Kun pääsimme Stuorraoaivin rinteeseen, alkoi aurinko tehdä todella olon tukalaksi. Vaellus jatkui paitahihasillaan ja hiki valui jatkuvasti, pulssi paukutti > 140 ja hengitys alkoi käydä puuskuttavaksi. Saavutimme rinteessä entisen poroaitauksen, josta merkkinä oli enää tiheä koivikko, joka osoitti tarkasti minkä muotoinen erottelupaikka oli ollut. Katja väitti metsurin olevan alempana töissä...Hetken mietin, että mitähän metsuri täällä tekisi, ja äänen lähteeksi paljastui poron vasa, jonka ääni kieltämättä muistutti moottorisahaa :)
Rinteeltä pilkotti vielä radiomasto tunturinlakien takaa ja saatiin soiteltua muutama tervehdyspuhelu ennen laskeutumista alemmille maille. Reissun ehdottomasti upein taukopaikka löytyi Tseävrajohkan varrelta, johon laskeutui ylempää villisti virtaava sivupuro. Paikalla oli vehmasta runsaasta kosteikosta johtuen ja aurinko paistoi puiden oksien läpi lämpimästi. Tulipaikka oli hieno, mutta onneksi olin raahannut paria kunnon tulipuuta mukanani, koska muut tulipuut olivat kosteita tai märkiä. Tehtiin isot tulet ja etsin laakakiven savustuspussin alle. Keiteltiin samoilla tulilla pakissa kahvit ja alkuruuaksi pisteltiin keittoa. Tammukat olivat juuri sopivan kypsiä ja savustuneita, namia.
Matka jatkui kohti Urroaivia, joka kierrettiin kulkusuunnassa oikealta. Urroaivin rinteeltä avautui laaja näkymä kohti Piekanaäytsiä, josta saavuimme kohti Kiellajokea kesällä 2002. Muistaakseni näillä main jalka alkoi esittää ensimmäisiä vastalauseita kävelylle. Pohkeessa tuntui paine jokaisella askeleella ja automaattisesti aloin hieman ontumaan oikeaa jalkaa. Tämä taas näin jälkikäteen ajatellen aiheutti reissun jälkeisen selkäkivun, joka jatkui pitkään. Luultavasti siis ontuessa rinkan kuorma pääsi heilahtamaan ja samalla vääntämään selkärankaa sivulle, josta nikamavälit eivät tykkää. Noh, takaisin vaellukseen, jatkoimme siis kohti Kiellajoen latvoja. Yli olisi kannattanut mennä heti ensimmäisestä paikasta, mutta koska näin emme tehneet, jouduimme palaamaan suvannolta pari sataa metriä tiheää pusikkoa takaisin päin. Ylityspaikka oli suht kovaa virtaavaa nivaa, jossa oli kiviä siellä täällä. Muutaman pidemmän askelluksen joutui ottamaan ennekuin toinen ranta oli saavutettu.
Saavuimme samalla paikalle, jossa olimme 2002 yöpyneet ja harjuksia vedelleet kosken alta. Uskalsin luvata Katjalle, että ensimmäisellä heitolla on kala kiinni ja niinhän siinä kävikin. Minä nostin kaksi harjusta ja pakotin myös Katjan kokeilemaan virvelin heittoa. Tuloksena myös kaksi harjusta, siihen piti lopettaa kalastaminen, enempää ei olisi jaksettu syödä.
Pystyttelimme leirin ja naatiskelimme jo tavaksi muodostuneet sporttijuomat. Kuksallinen vodkaa ja hartsporttia auttaa kummasti palautumaan, jaksaa pystyttää teltan enempiä mutisematta. Tulipuut ovat tältä harjanteelta vähissa. Keräilin kaikilta läheisiltä nuotiopaikoilta polttamattomat pökkelöt, sekä raahasin yhden maapuun savustamista varten. Savustimme kaikki harjukset ja herkuttelimme niistä illalla kaksi. Mieli olisi tehnyt kalastamaan illalla, mutta järki sanoi muuta...periaatteella kaikki syödään mitä ylös nostetaan. Masu täynnä nukkumaan puolen yön maissa.
