Hyvin nukutun yön jälkeen oli mukava valmistella aamiainen tulipaikalla, jossa oli polttopuut valmiina odottamassa. Kämppälammen vesi vain hieman epäilytti juomavetenä, kahvivedeksi kävi mainiosti. Tämän päivän urakaksi oli kaavailtu lounaspaikaksi ylintä Honkavuomaa ja sitten Hanhipään valloitusta sekä yöpymistä alemmalla honkavuomalla. Tuntui ihan kohtuu raskaalta matkalta, koska heti aamusta oli lämmintä yli 20 astetta. Alkumatkalla seurailtiin Kiellaroavvilta laskeutuvaa puroa, jonka jälkeen otettiin suunta kohti paljakkaa. Aurinko poltti käsivarsia sen verran kuumasti, että yritin peitellä kalalaukulla pahiten palaneita kohtia kulkiessamme. Laskeutuminen ylemmälle honkavuomalle oli louhikkoista rinnettä, joka välillä tuntui riittävän jyrkältäkin. Matkalla tuli vastaan vuolaasti lakseva puro, johon jäimme vartiksi uittamaan varpaitamme.
Päästyämme joen varteen, löytyi tulipaikka melkein heti. Tässä vaiheessa uskalsin jo luvata Katjalle, että sillä välin kun vesi kiehahtaa, olen pyytänyt meille syömäkalat joesta. Lupaus tuli pidettyä ja viisi nättiä tammukkaa sain 15 minuuttiin.
Nuotiolla paisteltiin jälleen loimutaimenta ja samalla polttelin reissun viimeisen tupakan. Se tupakka on muuten ollut siitä lähtien viimeinen, katsotaan miten pitkään pysyy..Samalla kun kalastelin, etsin jo ylityspaikan joen toiselle puolelle. Ylitys oli kovaa virtaavan kosken keskellä, jossa kiviä oli kuitenkin kumpparin alle siellä täällä. Ylitse mentiin ja suunnaksi otettiin Hanhipään rinteen kalliot. Kiersimme pahimmat paikat ja saavuimme purolle, joka laskeutuu ylhäältä paljakasta asti. Arvioimme mikä huipuista mahtaa olla korkein ja luultavasti valitsimme oikean, koska huipulla oli korkein kivikokoelma mitä olen Muotkalla nähnyt. Kartan mukaan huipuilla on metrin korkeusero, nykyisin luultavasti kolmen, sen verran tuo torni kohoaa jo ylemmäs. 521 metrin huippu lienee sekin myös Hanhipäitä.. Soittelin huipulta seuraavaksi illaksi saunan Muotkan Ruoktusta ja varmistin että poronkäristystäkin saataisiin, alkoi pikkuhiljaa jo kalaruoka tylsistyttämään..
Hanhipäältä oli helppo tarkistaa suorin tie aikomaamme yöpaikkaan alemman honkavuoman rantaan. Pystytimme teltan viimeistä kertaa suurehkon jokilammen rannalle, jossa oli pidetty pidempiaikaisiakin leirejä jäljistä päätellen. Söimme tällä kertaa ihan pelkkää retkimuonaa ilman kalaa ja päälle Katja taiteili trangian pannulla lettuja. Saavutus sinänsä, koska pannussa ei ole teflonpintaa, jolloin voita joutuu käyttämään hieman enemmän. Voimariini olikin jo tässä vaiheessa mallia juoksevaa. iltalenkillä jalka vihoitteli jo aika pahasti, joten tiesin varautua myös seuraavana päivänä kipuihin. En saanut äkäisesti ottavia taimenia ylös lammen laskupurosta, koska vettä oli niin vähän. Tammukat taistelivat itsensä kivikossa aina irti, yhdet komeat suuperät sain rannalle asti ennen luovuttamista. Paluumatkalla löysin ensimmäiset lakat koko reissun aikana, raakileita näkyi paljonkin. Unta palloon puolen yön jälkeen.
