Kemihaara - Manto-oja - Keskipakkojen laavu
Lauantaiaamu valkeni kylmänä, mutta aurinkoisena. Pakkasimme rinkat ja nautimme pikaisen leipäaamiaisen. Veimme auton avaimet Kemihaaran isäntäväelle ja jutustelimme hetkisen. Isäntä ohjasi polun alkuun ja varsinainen vaellus pääsi alkamaan. Pidimme ensimmäisen pidemmän tauon ylitettyämme keskihaaran. Keittelimme kahvit ja leipää & meetwurstia kyytipojaksi. Korppi tuli toivottelemaan tervetulleeksi UKK-puistoon. Jatkoimme vislauskuusikon läpi manto-ojalle ja Mantoselälle johtavan polun risteykseen, jossa pidimme toisen tauon. Polun varsi oli varsin sienirikasta aluetta ja Katja poimi lounastarpeille vaaleita orakkaita. Vietimme lounastauon Manto-ojan tuvassa, joka on suon keskellä Manto-ojan vierellä. Nukuimme pari tuntia lounaan päälle, jonka jälkeen jatkoimme Peuraselän tuvan suuntaan. Polulla oli vaihtelevaa havumetsämaaston ja soiden värittämää seutua. Päätimme yöpyä keskipakkojen laavulla, joka hieman virheellisesti on nimetty Jussinmurustaksi. Ilta viileni aika nopeasti ja odotettavissa oli pakkasyö. Laavulle saapui iltaseitsemän jälkeen 2 miestä yöpymään ja heillä oli vielä rosvopaistin teko ohjelmassa. Illalla jo pimeän laskeuduttua saapui vielä 2 nuorta miestä laavulle, mutta pienen neuvonpidon jälkeen jatkoivat vielä Manto-ojalle, siis täysin pimeässä. Yö meni kivasti, ainakin Katjalla, joka viihtyi Ajungilakin talvipussissa kaikki vaatekerrat päällään, itselläni hieman kevyemmässä pussissa meinasi välillä vilu ahdistella. Pakkasta oli ollut miinus 5 astetta, nukkumakavereilla oli mittarikin matkassa.
