Keskipakkojen laavu - Peuraselkä - Tahvontupa
Keskipakkojen laavun vieraskirjaa lukiessa löytyi monia nimiä, jotka kulkevat vuosi vuoden jälkeen ja useastikin vuodessa, pitkin Itä-kairan polkuja. Itäkairan Prinsessa taisi olla useimmin näkyvä merkintä, kuten myös Metsien Mies. Itse en ehkä jaksaisi niin montaa reissua samoille maastoille tehdä, mutta toisaalta ymmärrän seudun viehättävän hieman syrjäisemmän sijaintinsa sekä pienemmän kävijämäärän osalta ja toki maastokin on mukavaa samoilla. Aamiaiseksi tuttua tavaraa: Puuroa & kiisseliä & Mysliä, kahvia & teetä, leipää & meetwurstia, keksiä. Ihan laavun vieressä on lähde, josta veden sai ruoanlaittoon ja tiskipuuhiin. Reput pykälään ja poroaidan viertä kohti Peuraselkää. Matkalla on hurja näky, kun maurimyrsky on tehnyt tuhojaan Jaurujoen rinteillä. Keloa on ristiin rastiin usean hehtaarin alueella. Jaurun eteläpuolta kannattanee välttää, sen verran moni oli asiasta maininnut sekä laavun, että Peuraselän vieraskirjoissa. Niinpä lounaan jälkeen ylitimmekin kahlaamalla Jaurun ja nousimme suoraan vastapäätä olevan rinteen päälle. Siitä kuljimme kompassisuunnalla ja korkeuskäyrien avulla kohti Tahvontupaa. Viimeisen kilometrin tulimme puronotkoa pitkin, joka oli aika hankalaa kulkea, mutta vei sadan metrin päähän tuvasta. Tahvontuvalla oli porukkaa jo jonkin verran ja saunakin näytti olevan kuumana. Pienen odottelun jälkeen koitti saunavuoromme ja osasihan maistua hyvältä, vain olut puuttui. Saunan päälle teimme kunnon nuotion puron pientareelle ja ruokailimme. Rupattelimme Itävaltalaisen miehen kanssa, joka on jo vuodesta 1993 asti viettänyt kesälomansa Suomen erämaita samoten ja väittäisinpä, että esimerkiksi UKK-puiston tuntee kaveri paremmin kuin moni Suomalainen paljonkin vaeltava. Kaikki tuvat oli kierrellyt vuosien varrella ja Tahvontuvallakin ollut useaan otteeseen. Mielenkiintoisia tarinoita illan mittaan kuultiin ja kertoiltiin. Lämpimässä tuvassa uni tuli mukavasti, ainakin alalaveripaikan saaneille.
