Heräilin viiden maissa siihen, että laavun katto hipoi nenää lumen painon rasittamana. Karistelin katolta lumet pois ja kömmin tutkailemaan ulos, miltä keli näyttää. Onneksi lunta ei ollut ihan älyttömästi satanut, mutta hankikantoa oli turha odottaa auttamaan paluumatkaa. Pakkailimme ahkiot suht pikaisesti lähtövalmiiksi ja hörppäsimme illalla valmistellut teet termoksista, sekä muutamat eväspalaset siinä sivussa. Kiinnittelin lumikengät päällimmäisiksi kuormaan ja ajattelin edetä suksilla niin pitkään kuin mahdollista. Matin ahkio kaatuili taas aika tiuhaan, joten sitä nosteltiin ensimmäisen töppyrän päälle kavutessa. Sitten alkoikin alamäkiajot, joissa ei kaatumisilta vältytty. Vuoronperään sai ahkioita ja miehiä kaivella hangesta, koska teräskantittomat sukset eivät hangella pitäneet sivusuunnassa yhtään ja kun ahkio ehti vielä edelle, oli seuraukset arvattavissa. Vielä jonkin matkaa jaksoin yrittää suksilla, mutta hanki alkoi pettää jatkuvasti alta ja kun pusikko lisääntyi, niin oli pakko vaihtaa lumikengät alle. Viimeisessä suksilla tehdyssä sukeltamisessa katkesi vetoaisan muovi, mutta ei se pahemmin haitannut kulkemista. Löysimme viimein tulouramme, jota pitkin jatkoimme kohti autoa. Ura oli kuitenkin hankala edettävä, koska se ei pahimoilleen kantanut täysin, vaan joka toisella askeleella lumikenkä painui läpi ja ahkion kärki toppasi ikävästi reikiin. Suunnitelmamme ei ihan toiminut Inarin aamiaisesta, koska alastulo kesti 3 ja puoli tuntia. Matkaahan oli linnuntietä vain viitisen kilometriä, joten ei vauhdin hurmaa päästy kokemaan tullessakaan.
Iso peräkärry osoitti toimivuutensa taas kun vipattiin ahkiot sellaisinaan kyytiin ja lähdettiin vaatteen vaihdon jälkeen kohti kotia ajelemaan. Inariin saavuttiin aamiaisen sijaan lounaalle ja Nesteellä olikin kotoisen makuinen karjalanpaisti vuorossa. Tankkailimme auton ja suuntasimme Saariselälle tuliaisten ostoon. Pakolliset lakkamunkkipossut kahvin kera ja muutamat vielä tuliaisiksi mukaan. Kuusamossa ja Kontiomäessä vielä tauot kertaalleen ja perillä Nurmeksessa olimme kymmenen maissa. Illalla kertailtiin reissua ja sadateltiin vielä menomatkan ketunlenkkejä. Kaiken kaikkiaan todella mukava reissu ja pisin talvireissu mitä minun kohdalle on siunaantunut. Kalaa tuli kiitettävästi ja kelitkin olivat ihan kohtuulliset. Vaaka näytti kaikesta mässäilystä huolimatta muutaman kilon laskusuhdannetta, joten hangessa ähkiön kiskominen oli vaatinut veronsa.
