Ullugaisa 2009, 6.Päivä


Alkuun

Aamulla oli mukava kevyt pakkaskeli ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Hanki kantoi suksia, mutta auringon paiste tiesi sille nopeaa loppua, joten päätimme lähteä edellispäivän isojen taimenten houkuttamina samalle järvelle kolmen miehen voimin. Minä hiihtelin järven laskupuron puoleiseen päähän ja kairailin kymmenkunta reikää, joista jokaisella tuli näyte pohjakasvillisuudesta, joten oli pakko siirtyä eiliselle alueelle. Jouko ja Matti olivat keskemmällä järveä ja Matilla oli jo reilu puolikiloinen taimen jäällä. Eilen tehdyt avannot olivat ammentaneet vettä jäälle reilut kymmenen senttiä, joten vesisohjossa asettelin ahkion ja pilkkirepun mukavasti mielestäni parhaan avannon reunalle ja ajattelin kokeilla onkia siitä niin pitkään kunnes jotain on ylös nostettu. Heti kärkeen tuli taas pari tärppiä ja karkuutus, mutta sitten tuli pitkä hiljaiselo kaikille. Aurinko paistoi välillä todella kuumasti ja järven pohjoispuolen rinteeseen ilmestyi mukavia pälvialueita, jossa oli mukava käydä nautiskelemassa eväspalasia ja kuumaa juotavaa.

Pikkuhiljaa pilviä kerääntyi taivaalle ja samalla tuuli alkoi yltyä. Kaikki mukana olleet vaatteet piti kaivella repusta päälle ja silti meinasi vilu hytisyttää avannon kyttääjiä. Sovimme Joukon kanssa, että mikäli kolmeen mennessä ei parvi tavoita vartioimiamme reikiä, niin luovutamme. Niinhän siinä kävi, että tuli ongittua 8 tuntia tyhjää ja lähdin hiihtelemään kohti leirijärveä. Jouko jäi vielä hetkeksi yrittämään, mutta ei tänään tuo järvi antanut kuin kolme taimenta, kaikki Matille. Hörppäsin laavulla hieman teetä ja napostelin pari leipäpalasta, jonka jälkeen hiihtelin vielä kotijärven länsipäähän. Kalastelin nopeaan tahtiin kaikki Joukon toisena päivänä kairaamat reiät ja yhdestä tärppäsin puolikiloinen taimen, eli sitkeys palkittiin lopulta. Matti sai toiselta reunalta useita taimenia, jotka Jouko fileoi suokalaksi ämpäriin. Aloimme Joukon kanssa valmistella illallista, kun Matti vielä yritti lisätä taimensaalistaan. Foliorulla oli tullut mukaan, joten teimme hiillokselle kypsymään nyyttejä, joihin pilkottiin perunoita, lanttua, sipulia, juustoa ja runsaasti voita, sekä mausteeksi pippuria, suolaa ja grillimaustetta. Peittelimme kypsyvät folionyytit vielä isolla foliopeitolla ja valmistelimme mukavankokoisista fileistä pinon muurikalla paistettaviksi. Nyytit kypsyivät puolessa tunnissa ja paistelimme kalat juuri sopivasti valmiiksi saman aikaisesti. Yhtään valehtelematta annos ei hävennyt parhaan ravintolan tarjontaa. Pistelimme arviolta kymmenen normaaliannoksen verran kolmeen mieheen samalta istumalta.

Tyhjentelimme jälkiruoaksi viimeiset liköörit ja konjakit kahvin kera. Suunniteltiin aikaista heräämistä ja nopeaa siirtymistä hankikannon turvin autolle, josta reilun tunnin ajolla ehtisimme vielä aamiaiselle Inariin. Niinpä kasailimme ja pakkailimme tavarat mahdollisimman valmiiksi jo illalla. Keli oli muuttumassa, koska muutamia lumihiutaleita sateli ennen nukkumaanmenoa tuulen yltyessä.

Matti kokeilemassa

Gourmeeta luonnossa

Taimenkeitto valmistumassa

5. Päivä

7. Päivä