Auton nokka suunnattiin sateisen päivän takia kohti Varangerin niemimaata ja vaellus jätettiin suosiolla paremmille keleille. Tenolla oli aika hiljaista sään takia, mutta muutama rohkea vaappuaan veti veneen perässä alakönkään yläpuolella. Nuorgamin kirpputorilla oli erittäin puhelias mies vastassa ja keitteli kahvit ilman eri pyyntöjä. Katselimme kartalta käymisen arvoisia kohteita matkalla Vuoreijaan (Vardö). Nuorgamista alkoi erikoinen näky, joka jatkui vuonon perukkaan asti, koivut olivat aivan ruskeita, liekkö täälläkin joku mittaritoukka tehnyt tuhojaan..
Lounasta nautittiin Vesisaaressa (Vasdö) ja havaittiin Norjan hintataso hieman omaamme kalliimmaksi. Tuuli oli navakkaa ja edelleen kylmän tuntuista. Jatkoimme ajelua lampaita varoen kohti Varangerin niemimaan itäistä päätepistettä, joka on samalla Euroopan itäisin piste. Vuoreijaan saavutaan pari kilometriä pitkän tunnelin kautta, joka laskeutuu 800 metriä meren pinnan alle ja nousee jyrkästi ylös Vuoreijan saarelle. Täällä tuuli vasta näyttikin todellista voimaansa ja ulkona sai tavaroista pidellä tosissaan kiinni.
Vuoreijasta emme jatkaneet enää vanhaan autioituneeseen kalastajakylään, jossa olisi ollut vanhoja sodanaikaisia linnoitteita nähtävänä, vaan ajoimme takaisin Vesisaareen päin keräämään simpukoita lintukallioniemen hiekkarannoilta. Vesisaaren lähellä olisi ollut myös tunnettu rannaltakalastuspaikka, mutta tuulen takia kalastuskin oli jätettävä myöhemmille päiville. Ajomatkaa tuli n. 550 km tälle päivälle, koko reissun aikana aika hurjat 4700 km..
