Vihdoin keli näytti sellaiselta, että vaellusta uskallettiin lähteä toteuttamaan. Vaikka kyseessä oli vain kahden päivän ja yhden yön mittainen minivaellus, tavaraa tuli rinkkoihin ihan riittämiin. Lapsilla oli omat pienet reput mukana, joten kaikki makuupussit ja alustat oli sovitettava kahteen rinkkaan.
Lähtöpaikaksi valitsimme Kenesjärven, josta Kevon reitti lähtee tai päättyy kulkusuunnasta riippuen. Täältä lähtiessä on edessä rappusten nousu sekä noin kilometrin mittainen nousutaipale luonnonpuiston rajalle. Pysähtelimme nauttimaan suklaata ja mehua puolen kilometrin välein, koska kiirettä ei ollut minnekään ja lapset saivat määrätä kulkemisen tahdin. Olavi ei oikein tottunut vielä reppua kantamaan, mutta heti kun repun otti pois selästä, matka taittui juosten ja kiveltä toiselle hyppien :).
Lounasta nautittiin ensimmäisellä reitin virallisista taukopaikoista. Lapsille mieluisinta näyttäisi olevan tulen kanssa pelaaminen, tosin kiehtoohan se vanhempaakin kulkijaa. Tauon aikana meidät saavutti partiolaisten ryhmä, johon kuului yhteensä 25 vaeltajaa. Ryhmä kulki omaan tahtiinsa ja osa porukasta jatkoi rivakasti matkaa osan jäädessä ruuanlaittoon.
Seuraavalla taukopaikalla alkoi jo hahmottua Kevon tyypillinen maisema jyrkkine seinämineen joen molemmin puolin. Kuukkeli tuli vaatimaan osaansa taukoeväistä nuotiopaikalla. Päätimme jatkaa vielä seuraavalle yöpymispaikalle ensimmäisen kahlaamon tuntumaan.
Partiolaisten ylitystä oli mukava seurata ja kuunnella kommentteja kylmän veden ja virtauksen aiheuttamasta jännityksestä. Laittelimme pastaa ja kinkkukastiketta ruuaksi ja kahvit ja letut jälkkäriksi. Telttapaikat olivat täällä hieman epätasaisia, mutta hakemalla löytyi ihan kelvollinen alusta. Olavi ja Iiris nukkuivat makoisasti uusissa lämpimissä makuupusseissaan, mutta Katja kanssa hytistiin kilpaa kesämakuupusseissa. Lämpötila painui yön aikana nollan tietämiin.
