Utsjoki 2005, 5.Päivä


Alkuun

Aamupäivän toimet?

Illan suussa oli kauan odottamani hetki koittanut ja kalalle lähtö edessä. Olin tiedustellut mahdolliset heittopaikat luontokeskuksesta aiemmin päivällä ja valinnut Vetsikkojoen kalastusalueen. Lähdimme koko porukalla matkaan, koska olin luvannut Olaville, että saa tulla vähäksi aikaa mukaan joen varteen. Joen virtaama oli rauhoittunut hieman edellisen päivän tulvinnasta, mutta edelleen vesi tuli yhtenä koskena koko kalastusalueen matkan. Ensimmäinen lupa-alue alkaa n. kilometrin päässä tiestä ylävirtaan. Heittelin muutaman heiton ja sain alamittaisen taimenen, jonka laskin takaisin. Olavi oli kuitenkin vaikuttunut jo siitäkin kalasta :)

Itkuhan siitä tuli kun lähdin yksin pidemmälle kalaan ja Olavi joutui palaamaan Iiriksen ja Katjan kanssa autolle. Marssin seuraavalle lupa-alueelle noin 3:n kilometrin päähän tiestä ja sain juuri mitallisen taimenen hienon näköisestä pyörteestä. Istahdin puhdistamaan taimenta, kun ylävirrasta ilmaantui perhokalastaja paikalle. Kaverilla oli ollut isompi kala kiinni aivan lupa-alueen yläpäässä, mutta 10 minuutin väsytyksen jälkeen oli kala mennyt menojaan. Harmitus näkyi kasvoilta ja muita tärppejä ei ollut koko päivänä osunut kohdalle, niinpä kaveri suunnisti jo tielle päin ja kehotti minua kokeilemaan vielä isomuksen ottia.

Ajattelin käydä katsomassa paikan ja kokeilla virvelin ja Lottolipan yhdistelmää. Hyvin toimi, sillä heitin kymmenisen heittoa ennen kuin lippa tuntui kiinnittyvän joko pohjaan tai isompaan kalaan. Hetken aikaa kala oli paikoillaan, mutta alkoi sitten painua alavirtaan vastustamattomalla voimalla. Kevyen luokan vapa yhdistettynä 0.22 mm monofiilisiimaan ei koskessa ison kalan kanssa ollut paras yhdistelmä ja jouduin löysäämään jarrua vähän väliä ja menemään kalan perässä. Kalan tunnistin pinnalla käyneestä pyrstöstä loheksi ja samalla ajatus karkuutuksesta tuli mieleen. Jos kala oli sama kuin äskeisellä kahden käden perhovapakaverilla, ei minullakaan kovin hyvät saumat olleet ylössaantiin. Haavi oli auttamatta liian pieni, joten yritin väsyttää siihen asti, että saisin pyrstöstä vetämällä lohen ylös. Väsytys kesti 50 minuuttia. jonka päätteeksi olin saanut kalan rannan pyörteeseen, josta kiskaisen sen kuivalle maalle pyrstöstä vetäen. Suurin kalani tähän asti ja syystä olin sekä iloinen että ylpeä.

Tyytyväinen kalamies ja saalis

Melkein Olavin mittainen lohi

Retuutin lohta veret laskettuani hetken aikaa käsien varassa, mutta painoa oli sen verran, että voimat loppuivat kesken, matkaakin oli tielle viitisen kilometriä. Onneksi kalalaukussani oli irtohihna, jonka kietaisin pyrstöön ja toisen pään koivukeppiin. Hiestä märkänä soittelin tielle päästyäni Katjan ja Olavin hakemaan ja olihan olavilla hyvät ilmeet kalan nähtyään :) Putsasin kalan Vetsijoen kioskin takana olevalla puhdistuspaikalla ja sen jälkeen yritettiin kiiruhtaa Utsjoen kylälle kalaa kauppaamaan, koska seuraavana aamuna oli lähtö Norjaan. Kalaa ei saatu kaupiteltua, joten ainoa mahdollisuus oli valmistaa se illalla ja syödä niin paljon kun mahat veti ja loput evääksi matkaan.

4. Päivä

6. Päivä