Sitten olikin vuorossa ihan puhdasverinen suunnistuspäivä. Soita sattuisi joka tapauksessa matkalle menipä mistä vain, joten yritin valita reitin, joka kiersi pahimmat suot, mutta matkaa ei silti kertyisi ihan älyttömästi. Kerrankin voi onnitella itseään onnistuneesta reitinvalinnasta ja vieläpä sen toteutuksesta. Ainoa virhe tuli sateessa illan viimeisellä siirtymällä koarvikozzajärvelle eteläisemmältä lammelta päälompolon pohjoispuolelta, jossa ei sateessa ollut edes kohtuullista teltan paikkaa havaittavissa. Alkumatkalla seurattiin lapin miesten mönkijäuraa Palojärvelle, josta Timon puheiden perusteella nostavat hyvin siikaa ja kyllähän siellä rannalla olikin kalastuksen jälkiä aika lailla. kota ja tykötarpeet tulipuineen löytyy venerannasta. Heittelin hetken rannalla ja kilon hauki puri lottoa, mutta tällä kertaa monotin hauen takaisin järveen. Jatkoimme matkaa ja heti tulikin kiva puro vastaan, jossa taimenet säikkyivät meidän ylitystä, en onnistunut vieläkään nappaamaan virrasta taimenta. Poro sen sijaan oli päättänyt samaan koskeen maallisen taipaleensa ja luuranko oli jopa jotenkin pelottavan näköinen veden alle painuneena. Päivämatkaa kertyi taas se kaksikymmentä ja risat ja olimme perillä vasta iltayhdeksältä. Käytännössä läpimärkinä sitä odotteli mäntykangasta ja tervaskantoja, joten koarvikozzajärven koivikkorinne ilman tulipuita ei ollut se mukavin näky. Pikkuhiljaa polttelin yhdestä hieman kuivahtaneesta maakoivusta ohutta lastua risuja ruokkimalla, jotta saatiin pieni hiillos nuotion pohjalle ja siitä pikkuhiljaa tuli alkoi ottaa valtaa märistä puista. Pari tuntia siinä vierähti ennen kuin tuli jo jonkin verran myös kuivatti vaatteita, eikä vain savunnut ja sihissyt. Kalastaminen jäi valitettavasti väliin sateen takia, vaikka taimenia olisi varmasti ollut tuloillaan tästäkin järvestä. Emme saaneet kaikkia varusteita kuivaksi ja yön aikana sateli lisää kastellen teltan päällisen ja jopa muutamasta kohdasta valuttaen teltan sisälle. Alkaa olla aika katsella kunnon majoitetta..
