Kevytpeitteistä tehdyn laavun sisällä uni maistui hyvin, koska ilma kiersi varmaan huomattavasti paremmin kuin mukanamme kulkevissa teltoissa olisi tapahtunut. Yhtään kosteutta ei ollut kertynyt yön aikana. Aamiaisen jälkeen lähdimme toivoa täynnä kapuamaan illan tiedusteluretkellä tamppaamaamme uraa kohti paljakkaa. Ylhäällä menimme mielestämme oikeaa suuntaa kohti, mutta kun edelleenkään ei tuttuja piirteitä maastosta löytynyt, päätimme tehdä jälleen tiedustelua ilman ahkioita. Muutaman kilometrin harhailu ei tuottanut tulosta ja otimme suunnaksi idässä näkyvän tunturin olettaen sen olevan hakemamme kiinnekohta. No, eihän se ollut, mutta löysimme sentäs lammen, josta saimme kairaamalla helposti puurovedet. Kartalla ei ollut yhtään sen muotoista vettä, joten paikantaminen oli edelleen arvailujen varassa.
Oletimme yhden lammen ehkä olevan se missä olimme ja lähdimme jälleen kohti ylänköä ja nyt vakaasti suunnalla ja mittaamalla matkaa. Luottamus kuitenkin petti jälleen ylängöllä, vaikka olimme jälkikäteen katsottuna ihan oikealla suunalla ja vain muutaman sadan metrin päässä järvestä. Niinpä jälleen muutimme suuntaan kohti itää. Horisontissa näkyi jokin järven näköinen ja porukalla päätimme edetä kohti pohjoista niin pitkään kunnes jokin vesi tulee vastaan, jotta pääsisimme edes toisen päivän päätteeksi uittamaan pilkkejämme. Puolen tunnin tallaamisen jälkeen yht'äkkiä rinteen reunustassa näkyi järvi, jota kohti suuntasimme. Matti ja Jouko innokkaina kalamiehinä kairasivat heti reiät jäähän ja samalla Matti kaivoi kartan esiin ja tuumaili, että jotain tuttua tässä on. Matti Kysyi Joukoa hiihtämään seuraavan rintauksen taakse katsomaan onko siellä toinen järvi. No olihan siellä ja lopulta 20 tunnin rankan ahkion kiskomisen jälkeen näkyi helpottuneita ja iloisia ilmeitä kasvoilla. Suuntasimme saman tien kohti tuttu järveä ja valitsimme leiripaikaksi pohjoisrannan poukaman, johon aamuaurinko mukavasti pääsisi paistamaan. Matti & Jouko suuntasivat kohti edelliskerran ottipaikkoja, eikä siinä pitkään mennyt kun kiloinen taimen oli jään paremmalla puolella. Tämä taimen pääsi fileiksi ja suolakalaksi. Etsimme järven rantapensaikosta sopivia maapuita, sekä pystyyn kuolleita koivuja, joista pitkällisen työn jälkeen saimme loihdittua pysyvät tulet. Matti sai muutaman pienemmän taimenen ja niistä keittelimme todella maistuvan kalakeiton. Perunoita, 5 taimenta, voita, pippuria ja suolaa, muuta ei tarvittu.
Loppuilta sujuikin sitten rattoisasti kerraten tekemiämme ketunlenkkejä ja nautiskellen mukana raahatun olutlaatikon, sekä vähän terävämmän sortin antimia. Pikkuhiljaa myös kartalta hahmottui reittimme, mutta edelleen teki mieli heittää kartta nuotioon, sen verran sekava ja suuripiirteinen töherrys se oli. Takanamme kohoava korkea harjanne oli merkitty peräti yhdellä korkeuskäyrällä. Illan hämärässä rakentelin itselleni laavukehikon ja nukuinkin siinä kaikki loput yöt, eli teltta oli siinä mielessä turhaan matkassa. Jouko ja Matti pystyttivät toisen teltan ulkokuoren suojakseen.
